Joukot johtivat edestä

29.5. 5:00

Kokeneen galluptieteilijän Juho Rahkosen mukaan maailmansodan jälkeen alkaneessa mielipidetutkimushistoriassa ei ole nähty noin 50 prosenttiyksikön äkkisiirtymää, kuten nyt Nato-kannatuksessa tapahtui.

Kaksi päivää eduskunnan murskaavan Nato-äänestyksen jälkeen (188–8) Erkki Tuomioja oli sitä mieltä (Ylen Ykkösaamu), että gallupit ovat epäluotettavia, niiden kysymykset johdattelevia ja mediakin vaikuttaa. Hän "ei olisi vierastanut kansanäänestystä".

JOUKKOJAHAN pitäisi johtaa edestä. Toisaalta taas haveriin joutuneen laivan kapteeni jättää aluksensa viimeisenä.

Liittoutumattomuuden paatti seilasi liki 80 vuotta. Siitäkin sen päällystö, kippari ja försti (ensimmäinen upseeri), siis presidentti ja pääministeri lähtivät osapuilleen viimeisinä. Ainakin he panttasivat kannanottojaan perin myöhään.

Jotkin gallupit olivat vihjanneet, että jos valtion johto todella ookaisi maata Natoon, joukot seuraisivat. Kävi toisinpäin.

PRESIDENTTI oli koko virka-aikansa puhunut kansan enemmistön tuen tarpeesta ja kansanäänestyksestä. Vuosikymmen olikin vaivatonta aikaa, sillä Nato-gallupviisarit sojottivat alaspäin.

Myös tässä asiassa joukot viimein ottivat "komennon". Huhtikuun alussa 60 prosenttia vastusti kansanäänestystäkin.

Viime tingassa presidentti kehitteli vielä jonkinlaista supergallupia, laajaa mielipidekyselyä Natosta. Tutkijat sen yksissä tuumin tyrmäsivät: gallupeja oli tehty jo tarpeeksi, ja meillähän on toimiva edustuksellinen demokratia (SK 30.3.).

SUOMALAISTEN RAJU mielenmuutos, joka merkitsi Nato-myönteisyyden pomppaamista tavanomaisesta viidenneksestä parhaimmillaan 76 prosenttiin, potki liikkeelle omien johtajiemme ohella myös Ruotsissa hallitusvaltaa yksin pitävät demarit.

Nato-jäsenyyshän tarkoittaisi velvoitteita puolustaa mahdollisesti Suomea ja Baltiaa. Tätä kauhukuvaa Ruotsin demarien piti punnita: Mitä merkitsisi jääminen ainoana pohjoismaana puolustusliiton ulkopuolelle lähes ilman varteenotettavia maavoimia? Ja omatkin gallupit uhkasivat kääntyä väärään suuntaan.

Ratkaisua ei helpottanut edes se, että vahvat demarimaat Norja ja Tanska sekä Islanti olivat Naton perustajia (1949) ja että Naton pääsihteeri on Norjan entinen sosiaalidemokraattinen pääministeri.

SAMASTA PELOSTA Ruotsi on varonut puhumasta sotilasliitosta Suomen kanssa, sillä se olisi merkinnyt sitoutumista Suomen puolustamiseen.

Inhorealisti voisi Suomen ja Ruotsin sotilaallisesta yhteistyöstä tuumia, että Suomi hoitaisi sotimisen ja Ruotsi yhteistyön.

Vaikka emme unohdakaan länsinaapurilta viime sodissa saamaamme monenlaista tukea, myös toimittaja Juha Keskinen on oikeassa (IL 17.5.): "Kannattaa kuitenkin muistaa, että talvi- ja jatkosodassa Suomen armeija taisteli käytännössä myös Ruotsin vapauden puolesta."

KENRAALIN ja poliitikon George Marshallin nimen mukaan ristittyä USA:n Marshall-apua myönnettiin sodasta kärsineelle Euroopalle 1942–1952. Jotenkin myös Ruotsi kiilasi jaolle ja kuittasi liki 350 miljoonaa dollaria "jälleenrakennusapua".

Samaan aikaan 1944–1952 Suomi suoritti Neuvostoliitolle noin 230 miljoonan dollarin sotakorvaukset.

Kuitenkin Ruotsi laskee 206 rauhanvuoteensa myös toisen maailmansodan ajan. Sitä paitsi se toimitti Hitlerin Saksalle osapuilleen 45 prosenttia sen sodassa tarvinneesta rautamalmista.

EDUSKUNNAN "historiallinen" Nato-keskustelu osoitti, kuinka päälaelleen Vladimir Putin sai käsitykset keikahtamaan - se oli paikoin jopa hieman hupaisaa kuultavaa. Eihän meitä mikään ollut uhannut, ja turvanamme oli mystinen "Nato-optio".

Kirjoittaja on Satakunnan Kansan entinen päätoimittaja.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan
Tietoa ei ole vielä lähdetty hakemaan

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut