Vahva panssari peittää kaiken
kahlittu mieli sulkee kasvot
takana mennyt elämä
nykyisyys ei sitä herätä.
Jos sydämeen vois kurkistaa
sen teräsoven raottaa,
löytyisikö avain kahleisiin,
joka lukon avaa menneisiin.
Herkkä kosketus arimpaan
voi panssarin saada murtumaan,
ehkä silloin kahleet revitään
ja avaimet pois heitetään.
Marja-Liisa Hankilammi
Pori