Kokemus sisäilmaongelmista ja niihin reagoimisesta

14.5. 17:15

Oli sykähdyttävää lukea Minna Haaviston (SK 4.5.) ajatuksia sisäilma-asioista alan ammattilaisen sanomana. Omien historian kokemusten vuoksi kerron oman tarinani työelämästä.

Olin pitkään työssä erään julkishallinnon organisaation toimipisteessä. Siellä tehtiin totaalinen remontti ja uudisrakennus 1990-luvulla. Hankintalain hengen mukaisesti valittiin halvin urakoitsija, jonka toiminta oli monellakin tavalla moitittavaa, ja loppujen lopuksi hän ei urakkaa loppuun saattanut.

Myöhemmin oli homeen hajua ja seinissä rappauksen hilseilemistä. Ennen vuotta 2010 todettiin kyseisissä tiloissa rajut sisäilmaongelmat, jotka vaativat ison remontin.

Aloin 2000-luvun alussa sairastelemaan räkätauteja, jotka eivät kuuluneet aiemmin elämääni. Suvussani ei ole astmaa. Vuonna 2005 minulla todettiin astma, ja siitä asti olen käyttänyt kortisonia sisältävää lääkettä päivittäin. Toki astmani on nyt hyvässä tasapainossa.

Syksyllä 2006 menin esimieheksi saman organisaation toiseen toimipisteeseen, joka sijaitsi paikallisen kunnan omistamissa tiloissa. Kovasti kolmen vuoden työskentelyaikanani pohdittiin kyseisen tilan terveellisyyttä, josta käytiin paikallisen teknisen johtajan kanssa ymmärtäviä keskusteluja. Monta vuotta myöhemmin tämä rakennus purettiin sisäilmaongelmien johdosta.

Vuosina 2010–2011 olin esimiehenä toimipisteessä, jossa koko ajan henkilöstö oireili ja sairauslomia oli paljon. Itselleni kehittyi aivan hinkuyskää kuvaava raju yskä, jonka johdosta 2011 kesäkuussa menin viikon sisällä yskimisen vuoksi neljä kertaa tajuttomaksi. Onneksi myös heräsin tajuttomuudesta hyvin pian.

Tilanteen johdosta olin kerran tutkimuksissa Satasairaalan polilla ja viikon päästä polin kautta päädyin keuhko-osastolle. Aiemmin alkuvuodesta sairastin elämäni ainoan keuhkokuumeen.

Tuon vuoden aikana sairastin enemmän kuin ”laki sallii”. Eri tahoilta kysyttiin elämästäni muutenkin, muun muassa kodin sisäilmasta ja parisuhteen tilasta. Kerroin niiden olevan kunnossa.

Edellä mainitussa yksikössä tehtiin erilaisia tutkimuksia, mutta mihinkään oleelliseen muutokseen ne eivät johtaneet. Toki on sanottava, että omalta esimieheltäni sain ymmärrystä, mutta hänenkään mahdollisuudet isossa organisaatiossa eivät johtaneet ymmärtämistä pidemmälle sillä kertaa. Yksi ongelma oli, että vuokranantaja oli eri taho.

Useamman vuoden päästä rakennus purettiin viranomaistahojen määräyksestä sisäilmaongelmien vuoksi.

2012–2014 olin valtakunnallisessa organisaatiossa henkilöstöpäällikkönä. Tein pitkiä päiviä, ajoin kymmeniätuhansia kilometrejä vuodessa. Työ oli fyysisesti rankempaa, mutta myöskin motivoivampaa, kun ei tarvinnut sairastella kolmen vuoden aikana päivääkään. Ja elämässäni oli sama koti ja nainen – eli mistähän aiemmat terveysongelmat mahtoivatkaan johtua?

Usein sisäilmaongelmien kohdalla puhutaan yksisilmäisesti vain homeesta. Ehkä yleisin ongelma varsinkin vanhoissa tiloissa ovat kuluneet ja pinttyneet pintamateriaalit, ja monessakin paikassa myös riittämätön siivouksen ja kiinteistöhuollon taso.

Joku rakennusviisas on sanonut, että terveen talon keskeiset hyvinvointitasot ovat terve perustus toimivine salaojineen ja terve katto.

Kokemuksesta haluan viestittää, että tilojen käyttäjien viestejä kannattaa kuunnella, jotta vältetään ihmisten sairastuminen, joka vaikuttaa elämän laatuun ja talouteen.

Hannu Lautamäki

Pori

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut