Ajat muuttuvat – mutta lippu salkoon!

Lipputangon hankinta tuli ajankohtaiseksi viimeistään silloin, kun oman kansamme halu säilyä vapaana ja itsenäisenä valtiona realisoitui voimakkaana pyrkimyksenä liittyä puolustusliitto Natoon, kirjoittaa Simo Korpela.

Kuvituskuva arkistosta.

14.5. 18:15

Olen asunut 1980-luvulta saakka omakotitalossamme Viasvedellä, mutta tunnustan, että vasta nyt äitienpäivänä vedimme Suomen lipun omaan salkoon. Aikomus oli toimia paljon aikaisemmin, ja etsiskelin jo kotimetsästämme sopivaa suoraa ja pitkää männynrunkoa lipputangoksi.

EU-kansanäänestys ja sen tulos liittyä Euroopan Unionin jäsenmaaksi sai minut kuitenkin suivaantumaan siinä määrin, että lopulta se lipputankokin jäi hankkimatta.

Ajattelin, että mitä sitä enää liputtamaan, kun itsenäisen valtiomme suvereeni päätösvalta näin rapautui, ja lopulta ehkä syntyisi Euroopan Yhdysvallat -tyyppinen liittovaltio, jossa lippuna olisi EU:n tähtiympyrä.

Ihan pahimmalla tavalla ei toki meille ole EU:ssa käynyt. Kuitenkin Matti Wikbergin ja Tapio Raunion tutkimuksen mukaan vuosina 1995–2015 aikana tehdystä lainsäädännöstämme 17,8 prosenttia sisälsi sidoksen EU:hun. Näin ollen noin joka kuudes laeistamme ja asetuksistamme on säädetty EU:n ohjeiden ja direktiivien mukaiseksi.

Liittovaltioajatuksillakin näyttäisi olevan edelleen Euroopassa aika vankka kannattajakuntansa, kun hankkeen sievempi nimi ”integraatiokehitys” mainitaan niin usein tulevaisuuden suunnitelmissa. Onneksi Suomi ei liiallista integraatiota ole ollut suostuvainen hyväksymään.

EU-kansanäänestyksemme aikoihin totesin kantanani, että paljon mieluummin liittyisimme Natoon, joka on vain puolustusliitto. Nato ei puutu valtion omaan lainsäädäntöön. Jälkiviisaana voisi todeta, että silloinhan se jo olisi pitänyt tehdäkin, mutta ei kai kukaan osannut arvata millaiseksi Idän Karhu äityy.

Enää ei monellakaan eurooppalaisella ole epäilyksiä siitä, miten arvaamaton, röyhkeä, vallanhaluinen ja julma itänaapuri meillä on.

Yleiseurooppalainen solidaarisuus ja auttamishalu Ukrainaa kohtaan on nyt saanut ainakin minut suhtautumaan myönteisesti myös EU:n kansojen vapautta ja oikeutta myötäilevään linjaan.

Lipputangon hankinta tuli ajankohtaiseksi viimeistään silloin, kun oman kansamme halu säilyä vapaana ja itsenäisenä valtiona realisoitui voimakkaana pyrkimyksenä liittyä puolustusliitto Natoon.

Äitienpäivänä me vedimme ensimmäisen kerran pihallamme lipun salkoon, ja jotenkin tuntui siltä, että nyt saimme kokea jotakin, mikä meiltä oli puuttunut.

Elämä on aina epävarmaa, eikä Nato tai mikään puolustusjärjestely voi taata iäti rikkumatonta rauhan aikaa. Erityisesti Nato-hakemustamme seuraavina ”harmaan ajan” kuukausina voi olla, että itänaapurimme meitä tavalla jos toisellakin kiusaa ja häiritsee.

Joka tapauksessa saamme suomalaisina olla ylpeitä ja samalla nöyrän kiitollisia siitä, että jo sata vuotta itsenäisyytemme on säilynyt. Samalla saamme yksityisinä ja myös kansana pyrkiä Natoakin parempaan suojaan, Hänen suojaansa, jolla on kaikki valta.

Siniristiliput liehumaan!

Simo Korpela

kaupungin- maakunta- ja aluevaltuutettu

Kristillisdemokraattien Porin osaston ja Satakunnan piirin pj

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut