Pekkarisen tyhjät puheet tuulivoimasta

6.5. 19:15

Viitaten Mauri Pekkarisen kirjoitukseen (SK 3.5.): Venäläisen sijoittajan hanketta Porissa edisti Antti Rinne, kun demarit tekivät Lampin tuulipuistoa koskevan myönteisen ryhmäpäätöksen, Ylen tietojen mukaan.

Melusta on Pekkarisen oma vähättelevä mielipide: ”ääni on kuin jääkaapin hyrinää” – lähiasukas sanoo ääntä sietämättömäksi ja joutui muuttamaan pois asunnostaan.

Tuulimari Fareedin 2011 Tampereen teknilliselle yliopistolle tekemä diplomityö koskee uusiutuvan energian tuotantomuotoja investointikohteina ja siinä lasketaan tuulivoiman omakustannushinnaksi 53 euroa megawattitunnilta (s. 85).

Ministeri Pekkarinen ei ollut muka tyttärensä laskelmasta tietoinen. Syöttötariffilaki antoi valtion takuulla alkuun kolme vuotta 105,3 €/MWh. Luku tarkoittaa, että tuulisähköstä sai veronmaksajilta noin kaksi kertaa sen tuotantokustannuksen suuruisen hinnan ja katetta tulee mukavat 52,3 euroa/MWh. Tuulivoimalan rakentajat saivat vielä 18,5 prosentin suuruisen investointituen.

Nyt maksetaan syöttötariffia 83,50/MWh vuoteen 2030 saakka tuulisähköstä. Tuulivoimalle on tälle vuodelle on varattu 304 miljoonaa euroa tukirahaa valtion talousarvioesityksessä.

Pekkarisen vävypoika, diplomi-insinööri Taamir Fareed, Taaleri Energia Oy:n tuulivoimajohtaja, toimi myös yhtenä valtioneuvoston asiantuntijoista, kun pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaa laadittiin. Mutta mistäs isä tyttärensä asioista voi mitään tietää – erikoisen hyvä tuuri vaan kävi perheessä rahantulon suhteen.

Sähkön tuotantojärjestelmien pitäisi tuottaa sähköä kulutuksen tarpeen mukaan, mutta nykyään se joutuu sopeutumaan satunnaisesti syntyvään tuulisähköön. Vesivoima on siis suurelta osin muuttunut tukemaan tuulivoiman kannattavuutta.

Kun tuulee paljon, vesivoima vähentää tehojaan, jotta hinta pörssissä pysyisi korkealla ja tuulivoima saisi paremmin rahaa kassaan. Sitten kun tuulee vähän, vesivoima on kuluttajan asialla.

Luonnottomat virtaamat muuttavat jokien ekosysteemejä.

Fossiilisia polttoaineita käyttävissä voimaloissa ei tarvita harvinaisia maametalleja, mutta tuulivoimaloissa ne ovat kriittisessä roolissa. Yhteen merituulivoimalaan tarvitaan dysprosiumia noin 14 ja neodyymiä 180 tonnia gigawattia (GW) kohti ja praseodyymiä 2 tonnia, terästä tarvitaan 107 000–132 000 tonnia gigawattia kohti.

Tuulivoima syö itse itsensä ulos markkinaehtoisessa systeemissä: Kovalla tuulella sähkön hinta menee jopa negatiiviseksi ja tyynellä säällä ei rahaa tule kassaan, vaikka pörssin hinnat ovat huipussaan.

Professori, tohtori Lion Hirth tutki edellämainittua tuulivoima-asiaa Saksassa ja tutkimuksen johtopäätös on yksinkertaisesti se, että vesivoimalla voidaan nopeasti vaikuttaa hintatasoihin ohijuoksuttamalla suuren tarjonnan aikana tuotantoa pois markkinoilta. Tarjonta laskee, mikä nostaa hintoja.

Tuulivoima ei vastaa kysyntään, se on nostanut sähkön hinnan ylös – mitä enemmän tuulivoimaa, sen kalliimpi sähkö.

Kivihiili on noussut tämän vuoden ensimmäisellä puoliskolla Saksan merkittävimmäksi energianlähteeksi. Samalla tuulivoima on romahtanut alhaisimmalle tasolleen sitten vuoden 2018.

Suomessa kivihiili on kielletty, vielä fossiiliset polttoaineet tuottavat Suomessa valtion kassaan vuosittain noin 4,6 miljardia euroa, joka on noin 10 prosenttia valtion budjetista.

Entä jatkossa, mistä rahat?

Hannu Aro

Luvia

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut