Päivä, jolloin lapsi kadotti äänen ja liikkeen

Kirjoittaja pohtii, onko pidäkkeettömästi pulppuilevan elämän voiman pakko loppua varhaiseen lapsuusikään. Kuvituskuva.

29.4. 20:30

Pieni lapsi pyörii, kiipeilee, hyppii, pyllistelee, kiljuu, laulaa, itkee ja kaikin mahdollisin tavoin ilmaisee keholla ja äänellä tunteitaan. Viimeistään kouluiässä – käytännöllisistä syistä – lapsesta sammutetaan tämä pulppuileva elämän voima ja hän siirtyy kirjaimellisesti leikki-iästä kouluikään.

Liikkumisesta tulee urheilua valmentajan ohjauksessa, ja jokainen liike ja suoritus on tarkkaan määritelty. On vain väärin tai oikein, voitto tai häviö. Äänen käyttö on sallittu vain luvan kanssa tai musiikin tunnilla – ja aikuisena humalassa.

Millainen nopea ja totaalinen tunteiden ilmaisun sammutus meille kaikille onkaan tehty!

En ollut ymmärtänyt tällaista asiaa ennen kuin menin sattumalta Tiina Santavuon tanssitunnille, jossa painotus oli improvisaatiossa. Yhtäkkiä tajusin, kuinka kauan siitä oli, kun olin viimeksi liikkunut vapaasti, vain mielijohteiden ja tunteiden viemänä.

Olen koko ikäni urheillut, mutta jokainen liike on aina perustunut hallittuihin liikeratoihin ja tehokkaaseen suoritukseen. Mielen hallinta, ei sen vapautuminen, on ollut olennaista lähes kaikessa urheilussa.

Nyt kun katson pieniä lapsia, joilta hyvää tarkoittaen kielletään kaikenlaisen häiriön tuottaminen eli ääntely ja spontaani liikkuminen, minua ahdistaa ajatus, että tuon iän jälkeen suurin osa ihmisistä ei enää koskaan tule kokemaan sitä vapauden tunnetta, mikä tulee kiljahtelusta ja hyppelystä, tai karjumisesta selällään potkien.

Olisiko meillä mahdollisuus säilyttää näitä luonnollisia keinoja tunteiden ilmaisuun lapsesta aikuisuuteen?

Jos liikuntasalissa olisi muitakin kuvioita lattiassa kuin rajat. Jos musiikintunnilla saisikin joskus kuorolaulun sijaan metelöidä kummallisilla äänillä ja kokeilla, miltä ne tuntuvat kehossa.

Jos todella haluat ymmärtää, mitä tässä yritän sanoa, tee pieni kokeilu: ala liikkua aivan miten ikinä keksit ja haluat, ja päästele kummallisia ääniä.

Jos tämä tuntuu vaikealta tai jopa mahdottomalta, jatka harjoituksia. Kehityksen muumiosta jälleen taaperoksi huomaa nopeasti.

Voit myös onnitella itseäsi; et ole vielä kokonaan kadonnut!

Anna Elo

Pori

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut