Lupakäsittelyt hankaloittavat myös ympäristötoimia

Kirjoittaja pitää Porin ja Merikarvian rajoilla virtaavan Uksjoen tapausta hyvänä huonona esimerkkinä lupamenettelyjen ongelmista.

25.4. 18:38

Suomalaisessa lupakäsittelyssä on toistuvasti nähty ongelmia, viimeksi BASFin akkumateriaalihankkeen yhteydessä. Ympäristö- ja vesilupien tarkoituksena nähdään vesistöjen ja muun ympäristöjen suojelu, mutta lupakäytäntö voi toimia myös tarkoitustaan vastaan ja haitata ympäristön hyväksi tehtävää työtä.

Hyvänä esimerkkinä on Uksjoki, Porin ja Merikarvian rajoilla virtaava puro. Sille valmistui 2008 kalataloudellinen yleissuunnitelma tarkoituksena luoda meritaimenelle lisääntymisympäristö. Kuten lähes kaikki Etelä-Suomen purot, tämäkin oli aikanaan rankasti perattu, mutta viimeiset 50 vuotta se oli saanut rauhassa elpyä niin, että se oli hyvä lähtökohta vaelluskalojen palauttamiselle.

Hankkeen tarkoitus ymmärrettiin paikallisesti väärin ja tuloksena oli hakemus puron perkaamiseksi uudelleen valtion avustuksella. Avustus myönnettiinkin, mutta koska samaan puroon nyt kohdistui kaksi verovaroin tuettavaa hanketta, niin avustukseen tuli ehto: ”Hankkeet tulee sovittaa yhteen ja tämä edellyttää yhteistyötä hankkeiden suunnittelussa”.

Valitettavasti tuo ehto jäi täysin huomiotta: puro perattiin rankasti lähes 10 kilometrin matkalla tehden myöhemmin toteutettavan purokunnostushankkeen huomattavasti kalliimmaksi. Uusintaperkauksessa kaivettiin asiantuntemuksen puutteen vuoksi sellaisiakin koskipaikkoja, joilla ei ole maankuivatuksen kannalta merkitystä ja jotka joudutaan myöhemmin taas vaelluskalojen lisääntymis- ja suojapaikoiksi ennallistamaan.

Ely-keskus mietti pitkään luvan tarvetta kalataloudelliselle kunnostukselle ja päätyi lopulta edellyttämään sitä. Hanke sinänsä on pienimuotoinen, enimmäkseen talkootyönä tehtävä, eikä ylittäisi lupakynnystä. Erilaisten mielipiteiden vuoksi luvalla kuitenkin haluttiin selkeyttää tilannetta.

Monien vaiheiden jälkeen Porin kaupunki ja Merikarvian kunta jättivät yhteisen lupahakemuksen toukokuussa 2020 ja sen käsittely on edelleen kesken – kaksi vuotta myöhemmin.

On vaikea ymmärtää, miten tällaisen pienen hankkeen lupakäsittely voi kestää näin kauan. Samalla sen tarvitsema resurssi on lupaviranomaisessa pois jonkun suuremman hankkeen käsittelystä.

Miten asian olisi sitten voinut hoitaa paremmin?

Kaikista parasta olisi tietysti ollut, jos valtion avustukselle asetettu ehto olisi otettu vakavasti. Yhteishankkeena vaelluskalojen ja maankuivatuksen tarpeet olisi toteutettu jo kymmenen vuotta sitten ja yhteiskunnan rahaa olisi säästynyt kosolti.

Kun tuo mahdollisuus kuitenkin missattiin, niin ehkä Ely-keskus olisi voinut antaa lausunnon, että vesilupaa ei tarvita, mutta olisi samalla ohjeistanut hankkeen toteutuksen niin, että kaikkien osapuolten tarpeet, maankuivatus mukaan lukien, olisi tasapuolisesti otettu huomioon.

Kun rajatapauksissa Ely-keskus voi ratkaista luvan tarpeen, niin olisiko hankkeiden toteuttaminen tällaisissa tapauksissa ilman lupaa, mutta Ely-keskuksen ohjeistamana, yksi keino keventää lupaviranomaisen kuormaa ja siten nopeuttaa lupien läpimenoa?

Ilpo Koppinen

puheenjohtaja

Suomen luonnonsuojeluliitto, Satakunnan piiri

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut