”Ja se Oolannin sota oli kauhia”

15.4. 18:30

Perinnekipale kertoo kauhiasta Oolannin sodasta. Alkuperäinen viisu ”Ålandin sota laulu” tehtiin aivan ajallaan eli 1850-luvulla.

Mustanmeren Krimin niemimaan ja yli 1 500 kilometrin päässä olevan Ahvenanmaan kohtalot ovat kietoutuneet toisiinsa merkillisellä tavalla.

Krimillä oli eKr. kreikkalaisia siirtokuntia. Vuonna 640 se joutui Bysantin valtaan ja 1200-luvulla tataareille. Venäjä seurasi 300-vuotista Turkin valtaa 1783. Ukrainalainen Nikita Hrushtshev siirsi Krimin Ukrainaan 1954.

Ruotsi ja Venäjä hallitsivat vuorotellen Ahvenanmaan noin 6 500 saarta, joista satakunta on asutettu, kunnes itsenäistynyt Suomi omi ne 1920. Ehkä ei olisi pitänyt.

AHVENANMAA oli pelinappulana Haminan rauhassa 1809. Ruotsi menetti Itämaan eli tulevan Suomen Venäjälle, joka vaati länsirajaansa Ruotsiin Kalixjoelle. Kun Ruotsi tyrkytti Ahvenenmaan Venäjälle, tsaari suostui Tornionjokeen. Venäjä alkoi linnoittaa saaria 1820-luvulla.

Ahvenanmaalla kannattaa piipahtaa museoituun Eckerön posti- ja tullirakennukseen saarten läntisimmällä laidalla. Se on täysin suhteeton tehtäviinsä nähden. Nikolai I rakennutti sen 1828 mahtaillakseen ruotsalaisille. Se on neljä kertaa Ruotsin puolen Grisslehamnin postia suurempi.

AHVENANMAA ja Suomi kiedottiin Krimiin Itämaisessa eli Krimin sodassa. Turkki, Englanti, Ranska ja Sardinia taistelivat Venäjää vastaan 1853–1856. Sitoakseen Venäjän sotavoimia Englanti ja Ranska lähettivät 1854 laivasto-osaston Itämerelle.

Se tuhosi Ahvenenmaalla venäläisten Bomarsundin linnoituksen sekä hyökkäili ainakin Raahen, Oulun, Kokkolan, Rauman ja Porin satamiin. Muista poiketen Pori ”antautui” luovuttamalla ainoan höyrylaivansa Sovinnon sekä kymmenkunta jahtia. Myös Suomenlinnaa tykitettiin.

Ahvenanmaa kummitteli Krimiä koskeneissa Pariisin rauhanneuvotteluissakin 1856. Siitä tehtiin erityissopimus, joka kielsi sodassa rökitetyltä Venäjältä Ahvenenmaan linnoittamisen sekä sotilas- ja laivastoasemien perustamisen, mutta joukkojen pitämistä ei mainittu. Suurin osa Krimiä muuten jäi Venäjälle.

Kirjoittajan mukaan Ahvenanmaalla kannattaa piipahtaa museoituun Eckerön posti- ja tullirakennukseen. Nikolai I rakennutti sen 1828 mahtaillakseen ruotsalaisille.

BOLSHEVIKKIKUMOUKSEN jälkeen Suomi irtautui Venäjästä ja Ahvenanmaa yritti irti Suomesta sekä liittyä Ruotsiin, joka itsekin havitteli saarten kaappausta.

Se vei kiistan Kansainliittoon ja esitteli karttaa, josta Turun saaristo puuttui. Näin Ahvenanmaa näytti olevan lähempänä Ruotsia kuin Suomea, niin kuin se muuten onkin.

Suomi pelasi Ahvenanmaan itsehallintokortilla sekä omalla kaksikielisyydellään. Maailmansodan jälkeen Oolanti oli pieni ongelma; se huiskaistiin Suomelle. Itsehallinto ei tyydyttänyt ahvenanmaalaisia, ja Åland-lehden ympärille rakentunut liike rähinöi pitkään Suomea vastaan.

Noin 30 000 saarelaisesta liki 90 prosenttia on ruotsinkielisiä. ”Pakkosuomea” ei opeteta. Asevelvollisuus on vapaaehtoista. Käytössä on Ruotsin media.

Talvisodassa Suomi oli yksin myös Ahvenanmaalla. Rauhansopimuksessa 1940 meidät pakotettiin Ahvenanmaan aseettomuuteen, jota Neuvostoliiton ja sitten Venäjän konsulaatti on valvonut.

Tuskinpa Venäjä saisi Nato-Suomessa valvoa Ahvenanmaan ’puolueettomuutta’.

VELVOLLISUUTEMME on kuitenkin puolustaa Ahvenanmaata – ja on syytäkin, sillä saarilta voidaan kontrolloida meille elintärkeää meriliikennettä. Rauhan aikana Puolustusvoimillamme ei ole ollut asiaa edes maakunnan merialueille.

Demilitarisointi olisi pitänyt kuopata 1992 yya-sopimuksen ja Neuvostoliiton mukana. Nyt ensiaseinamme ovat miinat, merivoimien alukset ja tuoreimpana israelilaiset Gabriel-pintatorjuntaohjukset.

Tuskinpa Venäjä saisi Nato-Suomessa valvoa Ahvenanmaan ”puolueettomuutta”.

Kun Venäjä valloitti 2014 Krimin, siihen ei sentään enää Oolantia saatu sotketuksi.

Kirjoittaja on Satakunnan Kansan entinen päätoimittaja

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut