Ei pelosta vaan unelmista – Naton tarjoama “ydinsateenvarjo” on paperia

Pitkänlinjan rauhanpuolustaja ei usko Natoon. Kuva on syyskuulta 2014, jolloin Sadankomitea ja muut rauhanjärjestöt osoittavat mieltään Ukrainan sotaa vastaan Venäjän suurlähetystön edessä Helsingissä.

31.3. 20:15

Pitkän linjan rauhanpuolustajana olen iloinen rauhanliikkeen uudesta noususta ja siitä, että nyt sodan kauheuksista puhutaan jokaisessa ruokapöydässä. Valitettavasti vasta nyt, kun on jo housuissa.

Kymmenen päivää ennen Venäjän hyökkäystä olin osoittamassa mieltä Venäjän suurlähetystön edessä. Meitä oli viitisenkymmentä rauhanjärjestöjen aktiivia, jotka ovat sitkeästi kantaneet rauhanlippua silloinkin, kun se ei ole ollut muodissa.

Sodan sytyttyä meitä oli Tehtaankadulla jo tuhansia. Tämäkin on kaukana Euroopan kahdeksankymmentäluvun suurista mielenosoituksista. Silloin Porissa rauhankulkueissa oli parhaimmillaan kuusikin tuhatta osanottajaa.

Suomessa vallitsee suuri yksimielisyys sotilasmäärärahojen lisäämisestä, ja enemmistö on kerralla kääntynyt sotilaallisen liittoutumisen kannalle. Keskustelua käydään voimakkaiden tunteiden alla. Onko oikeasti rationaalista ajatella, että meitä juuri nyt koskisi hyökkäysuhka, jonka takia pitäisi päätökset tehdä keskellä tunnekuohua.

Onko siis tämän nousevan sodanvastaisen liikkeen vastaus tilanteeseen syvenevä vastakkainasettelu, resurssien suuntaaminen sotilaallisen voiman kasvattamiseen ja uusi varustelukierre? Voiko se olla hyväksyttävää tilanteessa, jossa kaikki voimavarat tarvittaisiin maailman suurten uhkien ratkaisemiseen?

Melkoinen paradoksi. Luontokato ja ilmastokriisi uhkaavat ihmiskunnan tulevaisuutta tavalla, jota voi verrata korkeintaan laajamittaiseen ydinsotaan.

Suosittelen lukemaan Naton vajaan kolmen liuskan mittaisen perusasiakirjan. Yleensä puhutaan vain sen viidennestä artiklasta ja sen antamista “turvatakuista”. Artikla ei kuitenkaan anna turvatakuita, eikä voisikaan, sillä Natolla ei ole omia sotavoimia.

Se velvoittaa vain jäsenvaltioita ryhtymään tarpeellisiksi katsomiinsa toimiin jäsenmaahan kohdistuvan hyökkäyksen torjumiseksi. Näiden toimien laadusta päättää jokaisen maan parlamentti erikseen.

Naton tarjoama “ydinsateenvarjo” on paperia. On vaikea kuvitella, että hyökkääjän päättäessä käyttää taktisia ydinaseita, Nato olisi valmis eskaloimaan tilanteen ydinsotaan, jonka jälkeen maailmassa ei olisi edes sitä viimeistä rantaa ihmisten jatkaa elämäänsä. Sateenvarjon sijaan saisimme naapurin kartoille ydiniskun kohteita tarkoittavia rasteja.

Perusasiakirjan kahdeksas artikla siirtää päätösvaltaa ulko- ja turvallisuuspoliittisista asioista Natolle kieltämällä kaikki perusasiakirjan kanssa ristiriidassa olevat valtiolliset sopimukset.

Mielestäni kaikkein tärkein tässä hetkessä on kolmastoista artikla. Sen mukaan jäsenmaalla on lupa pyytää eroa kahdenkymmenen vuoden päästä siitä, kun on hyväksytty jäseneksi. Eli jos tänä päivänä päätetään jättää jäsenhakemus, kestää lähes neljännesvuosisata saada turvallisuuspoliittinen päätösvalta takaisin omiin käsiin. Siinäkin tilanteessa ero on erittäin hankalaa, kun omaa puolustusta on parikymmentä vuotta rakennettu osana Naton rakenteita.

Toivottavasti tästä karmeasta herätyksestä kasvaa rauhanliike, joka ei rakennu pelolle vaan uuden, turvallisen maailman rakentamiselle. Sille, joka meillä on unelmissamme.

Tapio Solala

Pori

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut