Kolme ajatusta Suomen ulkopolitiikasta

22.2. 21:45

Nato on asia, jota suomalaiset poliitikot ovat jahkailleet vuosikymmeniä. Asiaa leimaa yltiövarovaisuus, joka tietenkin on perua Kekkosen ylipitkältä presidenttikaudelta. ”Rauha, ystävyys, solidaarisuus” olivat Kekkosen iskulauseita eikä hän pitänyt yhtään puhetta mainitsematta, että ’Lenin lahjoitti Suomelle itsenäisyyden’.

Tämä ajattelutapa on Suomen kansalla edelleen. Ihmisille on iskostettu käsitys, että Natoon liittyminen olisi portti sotaan. Asia on täysin päinvastoin.

Natohan on rauhanjärjestö. Nato on toisen maailmansodan jälkeen taannut rauhan Euroopassa. Rauhaa on häiritty vain Unkarissa 1956, Itä-Saksassa ja Puolassa 1950-luvulla, Tsekkoslovakiassa 1968 ja nyt Ukrainassa. Kukahan on mahtanut olla asialla?

Suomi kuuluu länteen. Suomen Natoon liittymistä ei Kremlissä taatusti hurrata, mutta meidän on huolehdittava, että Suomi ja suomalaiset jäävät henkiin.

Toinen asia on Karjala. Venäjän varaulkoministeri Gennadi Burbulis kävi Suomessa 1990-luvun alussa. Hän piti puheen, jossa totesi, että Venäjän ja Suomen suhteissa voidaan aloittaa puhtaalta pöydältä – mikään aihe ei ole kielletty. Tämähän tarkoitti, että pakkoluovutetusta Karjalasta voidaan neuvotella. No, tuolloin presidenttinä oli ylivarovainen Koivisto, eikä hän tarttunut ovenripaan.

On muistettava sellainen käsite kuin Pinheiron periaate. Hyvin harva poliitikko tuntee termin. Se tarkoittaa, että pakolaisilla on oikeus menetettyyn omaisuuteensa.

Kolmas seikka on maanpuolustus. Jyrki Kataisen hallituskaudella maanpuolustusmenoja karsittiin aivan tolkuttomasti. Varuskuntia lakkautettiin, puolustusmäärärahoja leikattiin – maanpuolustus ajettiin miltei alas.

Nyt on aika korjata nuo virheet. Ellei maanpuolustus ole kunnossa, sen rinnalla sote-asiat ovat yhdentekeviä.

Antti Pekola

Pori

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut