Uuden porilaisen mietteitä – ”Jos niättä kartan kanssa köpöttelevän mummelin jossaen päen kaapuntia, niin tulukee tokkiisa juttusille”

Kirjoittaja kertoo käyneensä tutustumassa muun muassa Kalloon ja Uniluotoon Porin kaupungin uusille asukkaille lahjoittamilla matkalipuilla.

21.2. 20:42

Het alakuun halluun sannoo, että tämä kirjotus ee sisällä moitteita. Suap raohassa jatkoo tavvoomista, sillä tavvoomista on savolaesellakkii, ku tätä murretta ko ”ittoo kirjottoo.

Iha alakuun kerron, että oun muuttanna tänne Porriin viime syksynä tuolta lähempöö itärajjoo, kalakukkokaapunnista. Hyvinnii pian tulj' kirje ihan kaapunnilta ja siinä olj jos mitä mukavoo uuvvelle asukkaalle.

Paras kaekista olj' kolomenkymmenen päevän ilimaset kyyvit Porin linjoella, jotta piäsöö tutustummaan uuteen kotjkaapuntiin.

No minä tyttö se hurruuttelin Reposuaret, Kallot, Yyterit ja Uniluovot. Oon tok ennennii siellä ajellunna tyttären perheen kanssa, nii että tiesin mitä oottoo. Kallon reisulla olj' varmaan talaven kylymin ja tuulisin päevä, että siinä samalla saen tuntumoo tähän merenrantakaapunnin viimaan. Kävelinpä kuitennii Uniluovon pysäkiltä Kallon majakalle vaekka korvat olj jiähä siihen pengertielle.

Tytär olj' jo het alakuun mulle hommanna Porin kartan (suunnistusta nuoresta asti harrastanneena paperinen kartta on yks lempivälineistä, kännykällä en ossoo suunnistoo), jotenka kävelyretkillä piän sitä ylleesä mukana. Ja voe että oun naottinna kävelyretkistä näessä puutalokaopunginosissa! Jo tämä lähialue elikkästä Vähäraoma hellii sielua ja silimee.

Lähetän lämpimät kiitokset niille asianosaesille ja ehkä jo tuonpuoleisissa vaekuttaville viisaelle porilaesille, jotka on säelyttänneet nämä kodikkaat ja persoonalliset puutalot!

Nyt on pakko sannoo, että entisessä kotjkaapunnissa ee oltu yhtä viisaeta! Syäntä on särkennä muistella niitä ”pikkupietarin pihoja”, jotka pantiin muan tasalle kerrostalojen tieltä 1960-luvulla. Hävittivät vanahan Puijon torninnii.

Vuan jos niättä kartan kanssa köpöttelevän mummelin jossaen päen kaapuntia, niin tulukee tokkiisa juttusille. Myö savolaeset ollaan ihan sopusata sakkii. Ja minä yritän puhua yleiskieltä, että tultaisiin puolin ja toisin ymmärretyiksi.

Pittää sannoo, että joka paekassa on kohtelu ollu ystävällistä. Nii Satasaeraalassa, Muantiekavun teekoossa, laporatooriossa ja hammashoejossa. Minut on huomijoetu Kuopiosta tulleijen lähetteijen perusteella ja kututtu tutustumiskäönneille.

Ja yks hammas kerkes ruveta vihottelemmaan nii että se pit poestoo. Vuan nii olj noppee ja taetava hammasliäkärj. Ee toellakkaa kaekki ruppee selittämmään asiakkaalle mitä hiän millonnii tekköö.

Ee sen puoleen, että ennois Kuopijossa viihtynnä. Mikä siis sae minut ylj seitenkymppisen lähtemään kotjseovvulta toeselle puolen Suomee?

Vuojesta 2007 oun ajjoo ryttyyttännä kolomella junalla tänne Porriin tyttären luo. Joka kerralla on jokkii junista pettännä jollaen tavalla ja vaehot männeet pipariks. Kävin tiällä aena joulusin, piäsiäesenä, juhannuksena ja joskus jopa venetsialaesten aekaan elokuun lopulla. Alakuun olj matkakaverina kissakii, mutta kerran sattu sitte semmonen huaverj Tampereen asemalla, että kissan kantohäkin kanssa rettuuttaminen minulta loppu. Mutta se on toenen tarina se.

Nii että kyllä se olj väsyminen tähän eestaas matkustamisseen, joka tämän muuttopiätöksen kypsytti. Ja mukava on nyt seorata aenokaesen vunukan kasvua ja kehitystä lähiettäesyyveltä.

Nonnih. Outtako vielä mukana? Hyvin se savon murre männöö, jos muistaa, että siinä missä porilainen lyhentellöö sanoja, niin savolaenen pidentellöö. Lisäks savon murteessa on tuo liudennus (oikeasti savolainen ei sano d-kirjainta), jonka olen merkinnä joko ' - merkillä tai j-kirjaimella. D- kirjaimen sijjaan savolaenen sujjauttaa jiin.

Savolaenen myös kuvvailoo mielellään, ee sano pelekästään että varsa juoksi, vaan varsa juosta jolokutti, hölökytti, kelekerti ym. Ja kaekkihan tietäävät, että savolaenen ee millonkaan sano suoraan, vaan lauseessa on aina sekä kieltosana- että myöntösana. Niin että vastuu on kuulijalla.

Oun minä joetaen sanoja ja sanontoja oppinna Porin murteella. Mutta paljon on niitä, jotka ovat ihan uusia minulle. Tämän kirjoituksen luajin savoksi kai siksi, että ihan ohimennen joskus on vähän ikävä sitä ”ommoo kieltä”, lapsena opittua.

Sen oun kyllä huomanna, että yksin kotona ollessa, kun jokkii suututtaa, niin jupisen aina iteksen savoksi. Ja jos joku sieltä kotjpuolesta killaottaa, niin sillon kiäntyy kielj kyllä tuolle omalle murteelle. Ja niin ku myö kaekki tiijjetään, nii murteet ovat rikkaus. Vaalikaamme niitä!

Mutta lopuksi haluan sanoa lämpimät kiitokset Porin kaupungille ja kaikille ystävällisille porilaisille! Hyvin on lähtenyt käyntiin porilaistuminen.

Seija Kurki

Pori

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut