Suomettuminen on oikeiston propagandaa - Lukijalta - Satakunnan Kansa

Valtiopäiväneuvos Mikko Elon mielipide: Suomettuminen on oikeiston propagandaa

14.1. 14:32

Jälkiviisaus on on viisauden imelin muoto. Sitä edusti Ylen lähettämä kahdeksan-osainen sarja Kylmän sodan Suomi, jonka juontaja oli Jari Tervo. Käsikirjoituksen tekijä oli Marjo Vilkko. Ohjelman ydin oli se, että kaikki oli huonosti Suomessa sodanjälkeisenä aikana aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti vuonna 1991. Suomettumista käsitteli kolumnissaan myös Timo Aro (SK 12.1.).

Arokin, joka on syntynyt 1960-luvun lopulla, puhuu suomettumisen ”synkästä perinnöstä”.

Sana ”suomettuminen” on sikäli mielenkiintoinen, että sen lanseerasi saksalainen äärioikeistolainen Franz Josef Strauss, joka oli Baijerin pääministeri 1970-luvulla. Strauss käytti sanaa ”Finnlandisierung” tilanteessa, jossa Saksa oli kahtia jakautunut ja maassa oli satoja tuhansia ulkomaisia sotilaita, lähinnä amerikkalaisia. Saksassa on vieläkin noin 30 000 amerikkalaista sotilasta.

Voidaan kysyä, onko Strauss oikea henkilö puhumaan suomettumisesta.

Suomessa oikeisto otti käyttöön suomettumis-sanan. Nyt kun jälkiviisautta harrastetaan, on syytä muistaa, että politiikkaa tehdään aina ajassa. Paasikiven–Kekkosen–Koiviston-linjalle ei ollut paljon merkittäviä arvostelijoita. Joitakin voidaan luetella: Veikko Vennamo, Tuure Junnila ja Kullervo Rainio.

Olin Kekkosen valitsijamies vuonna 1978, ja meitä oli Satakunnasta viisi sosiaalidemokraattia. Muun muassa entinen Porin kaupunginjohtaja Heikki Koski jäi varamieheksi, mutta pääsi äänestämään, kun valituksi tullut Matti Kuusio sairastui. Vuoden 1978 vaaleissa Kekkosella oli 260 valitsijamiestä, kun kaikkiaan oli 301 valitsijaa.

Olin myös Mauno Koiviston valitsijamies vuonna 1982 ja 1988. Virkaanastujaispuheessaan presidentti Koivisto sanoi, ettei hän aio antaa tärvellä edeltäjiensä (Paasikiven ja Kekkosen) ulkopoliittista perintöä, ja Koivisto piti lupauksestaan kiinni. Suhteet Neuvostoliittoon säilyivät hyvinä.

Kokonaisuudessaan sodanjälkeinen aika 1990-luvun alun lamaan asti oli Suomelle vaurastumisen ja hyvinvoinnin lisääntymisen aikaa.

Tervon juontamassa ohjelmassa sanottiin, ettei Suomessa voitu pitää todella vapaita vaaleja. Se on mitä karkeinta valehtelua. Itse elin tuon ajan ollen ehdokkaana monissa vaaleissa. Aina kilpailu oli kova sekä puolueiden sisällä että puolueiden välillä. Suomi säilyi vapaana demokratiana koko sodanjälkeisen ajan.

Timo Aro sanoo näkevänsä Suomen Nato-jäsenyyden loogisena askeleena suhteessa vallitsevaan todellisuuteen. Niin sanottu isäntämaasopimus toi Suomen hyvin lähelle Nato-jäsenyyttä. Sopimus avasi Suomen maaperän sekä satamat ja lentokentät Naton käyttöön sekä rauhan että kriisin olosuhteissa.

Isäntämaasopimus ei kuitenkaan ole mikään valtiosopimus, vaikka se on sisällytetty valtiosopimusten joukkoon Finlexissa (82/2014). Vain eduskunnan ratifioimat sopimukset ovat valtiosopimuksia, eikä eduskunta ole sopimusta edes saanut käsitellä.

Paasikiven neuvo oli, että ystävät on haettava läheltä ja viholliset kaukaa, jos ollenkaan. Suomen nykyinen ulkopolitiikka tekee päinvastoin. USA on Suomen tärkein ystävä, ja Venäjä kuvataan viholliseksi. Kuitenkaan yksikään korkean tason poliitikko tai sotilas ei julkisuudessa väitä Venäjän uhkaavan Suomea.

Suomen kansan valtaenemmistö vastustaa Nato-jäsenyyttä. Vain noin 20 prosenttia suomalaisista kannattaa jäsenyyttä ja 55 prosenttia vastustaa.

Suomalaisten enemmistö on maltillista ja tervejärkistä.

Mikko Elo

valtiopäiväneuvos

Pori

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut