Kulttuuriperintö on yhteisön ja yksilön voimavara - Lukijalta - Satakunnan Kansa

Kulttuuriperintö on yhteisön ja yksilön voimavara

31.12.2021 18:17

Kulttuuriperintö jää valitettavan vähälle huomiolle, kun puhutaan alueiden menestystekijöistä.

Sukupolvelta toiselle siirtyneet tavat, perinteet, tarinat ja esineet, rakennukset sekä muut menneisyyden jäljet ympärillämme ovat yhteisön voimavara. Ne ovat oleellinen osa paikallista identiteettiä, jolla on tärkeä merkitys alueen imagon sekä veto- ja pitovoiman luomisessa.

On helpompi tuntea kuuluvansa paikkaan, jonka tarinan tuntee. Joulukuussa julkaistun Kulttuuriperintöbarometri-kyselytutkimuksen mukaan yhdeksän kymmenestä pitää kulttuuriperinnön säilyttämistä tärkeänä. Satakunnan kiinnostava kulttuuriperintö saisi näkyä ja kuulua arjessamme huomattavasti nykyistä enemmän.

Tässä on työsarkaa alueellisena vastuumuseona toimivalle Satakunnan Museolle ja muille alan toimijoille. Huomioitavaa on, että suuri osa maakunnan kulttuuriperintötyöstä tehdään vapaaehtoisvoimin. Esimerkiksi kotiseutuyhdistykset tekevät korvaamatonta työtä vaaliessaan oman kylänsä tai kuntansa kulttuuriperintöä ylläpitämällä museoita ja kulttuuriympäristöjä sekä järjestämällä muuta kulttuuritoimintaa. Kotiseututyö saa koko ajan myös uusia muotoja. Kulttuuriperintökin muuttuu ja elää ajassa, sitä määritellään jatkuvasti uudelleen ja uusin tavoin.

Yksi Satakunnan Museon merkittävimmistä kumppanuuksista on yhteistyö vuonna 2012 perustetun tukiyhdistyksen, Satakunnan Museon ystävät ry:n kanssa.

Yli 400-jäsenisen yhdistyksen tärkeä toimintamuoto on vapaaehtoistyö, jota ystävät tekevät vuosittain satoja tunteja. Yhdistyksen jäsenet esimerkiksi auttavat museokohteiden avoinnapidossa, hoitavat muinaisjäännöksiä, digitoivat museokokoelmia sekä avustavat museon tapahtumien järjestelyissä.

Edes korona ei ole lannistanut ystäviä: kuluneena vuonna yhdistys on esimerkiksi toteuttanut porilaisia kulttuuriperintökohteita esittelevän Polkuja Poriin -mobiilioppaan. Ensi vuonna museo ja ystävät käynnistävät Museoturvajoukko-koulutuksen, jossa harjoitellaan museokokoelmien pelastustaitoja mahdollisten evakuointitilanteiden varalta.

Vapaaehtoisuuteen perustuvan työn jatkuvuutta ei ole helppo taata, mutta se mahdollistaa entistä suuremmalle joukolle mahdollisuuden osallistua oman kulttuuriperintönsä vaalimiseen ja määrittelyyn.

Museon näkökulmasta se tarkoittaa luopumista tietynlaisesta vallasta. Vaikka museo onkin kulttuuriperinnön asiantuntija, museo ei voi yksin määritellä kulttuuriperintöä tai sitä, mikä on tärkeää, vaan se pitää tehdä yhdessä yhteisöjen kanssa.

Museon työntekijöille ystävätoiminnan sykähdyttävimpiä hetkiä ovat olleet aktiivisten ystävien kertomukset siitä, kuinka suuri merkitys museotoimintaan osallistumisella on heidän hyvinvoinnilleen. Kulttuuriperinnön vaaliminen lisää merkityksellisyyden tunnetta, ja ymmärrys menneestä auttaa hahmottamaan omaa paikkaa muuttuvassa maailmassa. Tämä voi olla valtava voimavara myös yksilölle.

Kulttuuriperintö tarjoaa yhteiskunnalle lähes loputtomasti näkökulmia ja mahdollisuuksia esimerkiksi tiedon, hyvinvoinnin ja viihtyvyyden kasvattamiseen, ymmärryksen ja empatian lisäämiseen, matkailun kehittämiseen ja kestävään kehitykseen. Kulttuuriperinnön arvostaminen ei tarkoita pysähtyneisyyttä, päinvastoin.

Kulttuuriperintö halutaan suurempaan rooliin myös valtakunnallisella tasolla. Suomessa valmistellaan parhaillaan opetus- ja kulttuuriministeriön johdolla ensimmäistä kansallista kulttuuriperintöstrategiaa. Sen tavoitteena on valtavirtaistaa kulttuuriperintö. Silloin kulttuuriperintöön sisältyvät mahdollisuudet tunnistetaan ja niitä hyödynnetään yhteiskunnassa laajasti kestävän tulevaisuuden rakentamisessa. Vaikka kulttuuriperinnössä menneisyys on aina läsnä, sitä vaalitaan tulevaisuutta varten.

Johanna Jakomaa

Kirjoittaja on vt. museonjohtaja, Satakunnan Museo

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut