Aluevaalit ovat historialliset, sillä niiden myötä sote- ja pelastuspalvelujen järjestämisvastuu sekä niihin liittyvä päätäntävalta keskitetään aluevaltuustolle. Toimintansa aloittavalla aluevaltuustolla on paljon haasteita edessään.
Lääkärille pääsemisen vaikeus on yksi vahvasti kaikkia puhuttava ongelma.
En voi olla nostamatta esiin huoltani erikoislääkäripulasta, joka pahenee lähivuosina. Eläköityviä erikoislääkäreitä on enemmän kuin valmistuvia. Lääketieteen lisensiaattien koulutusmääriä on lisätty tuntuvasti, mutta pullonkaula on siirtynyt erikoistumispalveluihin.
Yhtenä pahentavana osatekijänä on ollut erikoissairaanhoidon lopettaminen aluesairaaloista, joissa aiemmin pystyi suorittamaan osan erikoistumisesta.
Yhdellä erikoislääkärillä ei voi olla määräänsä enempää erikoistuvia opetettavanaan, ja pahimmillaan keskussairaalaan saatetaan jonottaa erikoistumaan pääsemistä.
Nyt jos koskaan pitäisi huomion kääntyä erikoislääkärikoulutukseen. Yliopistoilla on oma autonomiansa muun muassa opinto-ohjelmien sisällöstä. Erikoistumiskoulutuksen opetussuunnitelmissa on linjattu, että yksityisellä tai ostopalvelulääkärinä työskentely eivät kerrytä lääkärin erikoistumispalveluita.
Tie ylioppilaasta erikoislääkäriksi on lähtökohtaisesti 12 vuotta kestävä taival, johon mahtuu varmasti niin vanhempainvapaita kuin sairaspoissaoloja. Harvassa ovat he, ketkä oikeasti valmistuisivat lukion jälkeen 12 vuodessa erikoislääkäriksi.
Yliopistojen hallinnon olisi mietittävä, että olisiko erikoistuvan ammattilaisen osaamisen mittaaminen järkevämpää, kuin palkkakuitissa lukevan maksajan nimen kyttääminen. Työkokemus aikana mitattuna ei suoraan kerro osaamisesta.
Aluevaltuuston on puolestaan pidettävä huoli erikoistumisen mahdollistamisesta jatkossakin. Tämä vaikuttaa suoraan lääkärityövoiman saatavuuteen. Pahimmassa tapauksessa päätettäisiin ostaa tietty erikoissairaanhoidon palvelu tai ulkoistaa joku terveyskeskus kokonaan yksityiselle yritykselle, mikä käytännössä estäisi mahdollisuuden suorittaa erikoistumispalveluita kyseiselle alalle tai kyseisessä terveyskeskuksessa. Tästä ongelmasta olemme saaneet lukea lehdistä esimerkiksi Harjun terveyden osalta.
Kannatan toki yksityisten yritysten mukaan ottamista saatavuusongelman ratkaisussa, mutta sitä ei saa tehdä koulutuksen kustannuksella. Yliopistot ovat tässä sopassa paljon vartijana, voitaisiinhan koulutuksen kriteereitäkin arvioida kriittisellä silmällä.
Akuutissa lääkäripulassa palvelusetelit ovat toki hyvä keino jonojen purkamisessa, mutta hoidon laadun ja jatkuvuuden näkökulmasta niissäkin on omat pulmansa. Muutoksia tehtäessä ja viikon hoitotakuuta tavoiteltaessa on oltavana tarkkana, ettemme vain vahingossa estä erikoistumisen suorittamista maakunnassamme.
Atte Hölttä
LL, kardiologiaan erikoistuva lääkäri
Huittislainen aluevaaliehdokas (kok.)