Joulu on todistetusti vanhempi kuin kristillinen, Jeesuksen syntymäjuhla. Euroopassa on vietetty omia joulujuhlia kauan ennen kuin Kristusta osattiin edes odottaa syntyväksi. Joulu on suomalaisen sielua ja perimää lähempänä kuin kristillinen juhla, ehkä siksi nykypäivän sekulaarisessa yhteiskunnassa joulu kaikuu tyhjänä sydämessä. Joulu ei vain enää tunnu samalta kuin ennen.
Joulun vietto on maailman syklisen olemuksen juhla. Hetki, jolloin maailmanpyörä kääntyy eloon päin ja aloittaa uuden vuoden. Ei ole yhteensattuma, että tätä juhlaa on vietetty monissa kulttuureissa vuoden pimeimpänä päivänä, talvipäivänseisauksena. Päivänä, jolloin luonnossa kaikki on paikallaan, kuin odottamassa ja valmistautumassa suuren pyörän uuteen kierrokseen. Elon ja valon tie on tältä kertaa loppunut, mutta kuten jokaisella kerralla, uusi valo ja elo on valmis tulemaan esiin.
Joulu on täynnä yhdistelmiä muinaisista traditioista ja kristillisistä ajatuksista. Kotiin kannettava joulupuu on nopealla mietinnällä kaukana aavikkouskonnon harjoittamista riiteistä. Martti Luther vertasi kuusen tuontia kotiin paratiisin puun palvomiseen. Oikeasti tämä ikivihreä puu on vertauskuva maailmanpuusta, yggdrasilista, samposta ja ikuisesta elämänkierrosta.
Myös suomalaisten rakastaman joulukinkusta löytyvät germaaniset perinteet. Possun uhraus ja sen syöminen on kunnianosoitus hedelmällisyyden jumala Freyalle. Joulupossun vieressä on myös ennen muinoin vannottu valoja, joita ei voinut mennä enää rikkomaan. Nykyään meillä on siitä laimennettu versio uutenavuotena, jolloin vannotaan, että ei juoda viinaa, polteta tupakkaa tahi syödä itseään vielä pahempaan kuntoon.
Itse joulun päämieskin on amelgamaatio monesta eri uskonnosta, perinnöstä ja tarusta. Hänhän kertoo jo nimessään, että kyse on jostain muusta kuin pelkästä myöhäisestä pyhimyksestä.
Pukki on osaltaan tullut kekrin pukista, jota juhlistettiin sadonkorjuun aikana ja nykyään esiintyy myös olkipukkikoristeena. Vanhat ihmiset vielä muistavat, että kun pukki tuli käymään, oli hänellä sarvet, tummat vaatteet ja olkia takin tai turkin välissä.
Pukki antaa myös vihiä Odinista jota kutsuttiin joulun isäksi. Tämä pukki syö yggdrasilin lehtiä ja antoi simaa. Tästä voidaan johtaa myös joulun hieman hilpeämpi osa, eihän eloa voi juhlia ilman pientä skoolausta.
Jos verrataan suomalaista jouluperinnettä laajemmin, on siinä ominaisena piirteenä kuoleman syleily, rauha, melankolisuus sekä toivo. Tämä on mahtavaa, eikä sitä ei pidä muuttaa tieten tahtoen cocacolamaisen tekopirteäksi kulutusmössöksi.
Nämä syvemmät joulun aspektit tuovat meille elämän toisen puolen, tehden meistä hetkeksi kokonaisia ja yhdistää meidät osaksi perinteiden ketjua, joka on nähnyt ja tulee näkemään vielä iät ja ajat.
Mennään siis haudoille sytyttämään muistokynttilät, kannetaan valoa pimeyteen ja muistetaan lämmöllä niitä, jotka eivät enää ole kanssamme. Nautitaan juhlasta ja elämästä yhdessä.
Aurinko palaa vielä pimennosta ja ikuinen kierto säilyy. Hyvää ja rauhallista joulua!
Jyri Astokari
aluevaaliehdokas (ps.)
Pori