Kuningasten kuningas
Kuinka sydäntäsi koskettaa
lapsi, joka nukkuu unta rauhaisaa?
Onko vuosituhansien sanoma
totta tänään, vaiko tarua?
Voiko lapsi neitsyestä syntyä?
Kyselet ja kaipaat selvyyttä.
Kolkuta ja etsi, etsijälle avataan.
Ota sydämeesi vastaan
Pyhän sanan sanomaa,
silloin syntyy seimen lapsi
jota kaikki kumartaa.
Kuningasten kuninkaan
tähti meitä johdattaa.
Joulu syttyy sydämeen
lapsi johtaa rakkauteen.
Marjukka Hankilammi
Tänäkin jouluna
Jos toivomuksen yhden esittää vois.
Ei yhdellekään lapselle tätä jouluna sois.
Ei tänäkään jouluna äidin kanssa leivota.
Ei isän kanssa kuusta haeta.
Ei tänäkään jouluna pukki tuo lahjoja.
Ei joulupöytää, ei herkkuja.
Tänäkin jouluna aikuiset avaavat pullon.
Lapset kuulevat vain riidan, tappelun ja huudon.
Tänäkin jouluna he istuvat hiljaa sohvan nurkassa.
Valuu lämpimät kyyneleet heidän poskissa.
Vihdoin isä lattialle sammahtaa.
Äitikin sänkyyn horjuu ja nukahtaa.
Lapsetkin pujahtavat vuoteisiin ja
vaipuvat omiin ajatuksiin.
Kunpa arki taas saapuisi, koulu ja päiväkoti alkaisi.
Tänäkin jouluna...
Marja Lyytinen
Hyvää joulua tiainen
Ikkunalla räpyttelee tiainen,
katseensa arka hätäinen,
oletko ehkä nälkäinen,
tulkitsenko oikein sen?
Hyvä sinun ihmisen,
on pöytäs täyden tuntuinen.
Suojassa kodin lämpöisen,
et varassa höyhenpeittehen.
Hyvää joulua tiainen,
herätit minut kiireisen,
pöydässäs näät kattauksen,
kera rasvapalan ja siementen.
Hilla-Elisa Sainio
Tontun retki
On sininen hetki, maisema hiljainen.
Vain tontun retki halkoo hangen valkoisen.
Hän hiljaa hiipii luokse ikkunan,
näkeekö jo piltin nukkuvan.
Vaan eräässä talossa vielä valvotaan,
iltasatua kai luetaan.
On oltava varovainen, ettei paljastu tonttu moinen,
sillä tärkeä tehtävä hällä on,
raportoida pukille,
ken on missäkin vallaton.
Tonttu kiltti on luonnoltaan,
eikä aina tohdi ilmoittaa,
jos joku lapsi tuhma on,
koska jouluna kuitenkin aivan verraton,
on jokainen lapsi punaposkinen
sekä myös aikuinen ja harmaahapsinen.
Tarja Mansoniemi
Jouluruno
Joulun valoa,
hiljaisuutta,
aina odottaa.
Toivoa,
Iloa, rauhaa,
kaikkialle maailmaan.
Joulun sanomaa,
aina toistaa.
Jouluyön tähti,
joka syttyy ja loistaa.
Sakari Holmberg
Sodanajan joulu
Punainen nenä
kiinni puolijäätyneessä ikkunassa.
Kylmä puhaltaa jäistä ulkoa ja sisältä.
Ohuet puut hellan pesässä
vielä oranssina muistona
aamusta, joka kasvoi jouluaaton illaksi.
Äidin kolhiintunut kannu
höyryää vielä
ja nenä ikkunasta katoaa
navettapolulle.
Kuhmuisen lautapöydän ääressä
äiti ja poika.
Maitomuki mansikilta
uunilämpimät naurikkaat
suussa sulavat
tummaan aattoiltaan.
Kuusi koristeltuna tuvan nurkassa
oksilla käärepapereista leikattuja
tähtiä ja hiutaleita.
Joulupuu on rakennettu...
Kiitos sulle Jeesuksemme...
Koputus ovelta
hätkähdyttää laulajat
Huivipää työntyy ovesta
ja laskee painavan korinsa lattialle.
Hyvää joulua naapurista!
Puut rätisevät nyt uutta lämpöä.
Ikkunasta valuu kylmyys noroina pois.
ja vastaleivottu
rusinainen nisuäijä
maistuu joululta ja toivolta.
Joulupäivän aamuun herättiin vielä lämpöiseen tupaan.
Äiti oli jo käynyt lypsyllä
ja voi, miten hyvältä maistuikaan
mansikin lämpöinen maito ja leipäpala.
Mökkiläisten joulukirkkoon
kokoonnuttiin kaupan edustalle.
Yhdessä laulettiin ”Enkeli taivaan lausui näin.”
Kaupan pitäjä luki jouluevankeliumin.
Joulukirkon lopuksi
kuuli taivas uskontunnustuksena
”Heinillä härkien kaukalon.”
Eila Turunen-Horste