Suomi, jota myös hyvinvointiyhteiskunnaksi kutsutaan, kulkee monissa asioissa jälkijunassa moniin muihin EU-maihin verrattuna. Hallitus ja monet terveysalojen asiantuntijat ovat erimielisiä siitä, miten nykyistä koronapandemiaa tulisi hoitaa.
Onko kyse itsekkyydestä, kuka saa päättää ja mistä? Televisiosta tulee lähes päivittäin surullista katseltavaa, kuinka teho-osaston potilaat odottavat, josko hoito päättyisi hyvään lopputulokseen eli tervehtymiseen. Kaikilla ei mene yhtä hyvin, valitettavasti.
Terveysasioista vastaavat huippuosaajat ovat joskus erimielisiä keinoista, joilla tämä tappava koronavirus saataisiin taltutetuksi. Televisiossa eräs tunnettu virusopin asiantuntija kehotti rokotuksista vastaavien nopeuttamaan rokotteiden antamista. On turhaa pitää rokotteita pakastimissa ja antaa niiden mahdollisesti vanhentua. Hallituksella onkin peiliin katsomisen paikka. Päättämättömyyden ja näpertelyn aika on ohi.
Hoitajamitoitus on saatava kuntoon viipymättä, samoin hoitohenkilökunnan ansioita on huomattavasti korotettava. Monissa sairaaloissa hoitohenkilöstö työskentelee jaksamisen äärirajoilla, koska hoitajia ja lääkäreitä on liian vähän. Tilanne vain näyttää pahenevan entisestään. Eipä siis ole mikään ihme, että hoitajat hakeutuvat jopa ulkomaille tai vallan toisen ammatin harjoittajiksi.
Lopuksi on vielä pakko kommentoida nykyisen punavihreän hallituksen puuhastelua. Kansan valitsemia ministereitä voidaan myös arvioida, miten he ovat tehtävässään onnistuneet. Hyvän arvosanan ansaitsee vain perhe -ja peruspalveluministeri Krista Kiuru. Tämä ei ole politikointia, mutta Kiurun toiminta puhukoon puolestaan.
Erkki Santala
Pori