Naisten rooli sotavuosina oli merkittävä - Lukijalta - Satakunnan Kansa

Naisten rooli sotavuosina oli merkittävä

Kuvassa Kankaanpään kirkonkylän pikkulottia 1940-luvun alussa.

5.12.2021 21:23

Suomen Sotaveteraaniliitto ja Rintamaveteraaniliitto ovat julkaisseet Kenttäpostia- teemalehden Naiset Sodassa. Satavuotisjuhlavuottaan viettävän Lotta Svärdin toiminta on ollut usein esillä romaaneissa ja elokuvissa. Ne antavat väärän mielikuva naisten osuudesta sodissamme.

Lehden päätoimittaja, Sotaveteraaniliiton puheenjohtaja, kommodori evp. Sakari Martimo kirjoittaa: ”Kun muistamme ja kunnioitamme naista sodassa, on hyvä tiedostaa kokonaisuus kotipellon kyntämisestä ammustehtaan kautta sotasairaaloihin, kanttiineihin, esikuntiin, ilmavalvontaan ja vaikka tiedusteluun.” Kokonaisuus muodostui osista, joista pakon sanelemana muodostui jo tuolloin Suomen kokonaismaanpuolustus, sittemmin yhteiskunnan turvallisuusstrategia.

Jatkosodan alkaessa kesällä 1941 Suomen väkiluku oli 3,8 miljoonaa. Siitä 16 prosenttia eli noin 600 000 henkilöä organisoitiin armeijan palvelukseen. Tuo 16 prosenttia oli kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen korkea luku. Kaikilla ei ollut ase kädessä, vain joukossa oli kymmeniä tuhansia muitakin. Suurimmat ryhmät olivat lotat ja työvelvolliset.

Laki työvelvollisuudesta säädettiin lokakuussa 1939. Sota pakotti naiset naiset entistä aktiivisempaan rooliin maanpuolustuksessa, ja se käsitti myös maanpuolustuksen etua välittömästi tai välillisesti tarkoittavaa työt. Työvelvollisuudesta voitiin vapauttaa muun muassa lapsen tai avuttoman henkilön hoitovastuussa olevat.

Välirauhan aikana naisjärjestöjen, kuten Lotta Svärdin, Marttaliiton, Maatalousnaisten, Sotilaskotiliiton, Sosiaalidemokraattisen Työläisliiton ja Suomen Punaisen Ristin Apusisarjärjestöjen yhteistyö tiivistyi ja kotirintamalle muodostui yhtenäinen naisten joukko, joka oli valmis toimimaan isänmaan hyväksi.

Jatkosodan alkaessa naiset täyttivät miesten tyhjiksi jättämät teollisuuden työsalit. Sotatarviketeollisuudessa työskenteli noin 70 000 naista sotien aikana.

Vuoden 1943 alkupuoliskolla järjestettiin yleiset työvoimakutsunnat, joissa luetteloitiin maan työvoimareservi ja tarkastettiin kunkin työkunto. Kutsuntatietojen mukaan työvoimatilanne oli keväällä 1943 yhteensä 1 118 000 naista ja 599 000 miestä. Se ei suinkaan tarkoittanut, että kaikki olisivat olleet samanaikaisesti työtehtävissä.

Työvelvolliset määrättiin töihin, jonka suorittamiseen hänellä oli kunnolliset mahdollisuudet.

Valtaosa kansasta teki työnsä mukisematta. Kieltäytyjien maksimirangaistus oli vuosi kuritushuonetta.

Nykyihmisestä sota-ajan työpakko saattaa tuntua kohtuuttomalta ja kaukaiselta, mutta oikeastaan mikään ei ole lakitasolla muuttunut. Voimassa olevat valmiuslait mahdollistavat ihan samat pakkomahdollisuudet kuin sodanaikainen työvelvollisuuslaki.

Veteraanien työtä vaalimaan perustettavilla perinneyhdistyksillä on mahdollisuus korjata, tässäkin tapauksessa naisiin kohdistunut syrjintä.

Esa Hyytinen

Hyvinkää

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut