Eikö - Lukijalta - Satakunnan Kansa

Eikö elämänkatsomustietoutta opi parhaiten saamalla tietoa muodostaakseen oman elämänkatsomuksensa?

Olisiko joulun tilalla vain joulupukin lahjasäkkipäivä, jos uskonnolliset elementit poistettaisiin kalenterista, kirjoittaja pohdiskelee.

1.12.2021 9:32

Otin vuosia sitten talteen erään kirkonmiehen kolumnin, jossa nostettiin esiin huoli siitä, miten käy, ellei ihmiselle mikään ole pyhää. Ajatus näyttää laajenevan suuntaan, jossa ihminen hallitsee elämää ja luulee hallitsevansa kuoleman. Sehän tämän taikauskon vastustuksen taustalla on.

Koska emme voi olla varmoja, tapahtuivatko Raamatun kertomukset todella, emme aio enää tarinoista oppia. Faktoja pöytään, eikä mitään käskyjä. On siis lapsellista uskoa, mutta lapsenusko auttaa ymmärryksen ylittävissä vaikeuksissa.

Eikö elämänkatsomustietoutta opi parhaiten saamalla mahdollisimman paljon tietoa muodostaakseen oman elämänkatsomuksensa? Uskonnon opetuksen tunneilla käydään läpi kaverisuhteita, oikean ja väärän pohdintaa kuten varastamista ja kiusaamista, sekä muidenkin uskontojen periaatteita. Eikä asioita perustella vain Raamatulla edes uskontotunnilla, vaan jo alakoulussa muistan omien muksujen perustelleen tehtävissään, miksi heidän mielestään jokin asia on tai ei ole oikein tai väärin.

Uskonnon opetuksen kieltämistä tapahtuu tälläkin hetkellä ja siitä olisin huolissani. Perheissä vanhemmilla on valta ja voima päättää lapsensa puolesta, osallistuuko lapsi koulussa järjestettäviin tilaisuuksiin, joissa jouluna käsittelyssä on Jeesuksen syntymä, pääsiäisenä Jeesuksen kuolema ja adventtina sytytetään kynttilä per viikko. Joulukalenterin suklaat kelpaavat ja joulupukille kirjoitetaan, mutta hiljentymisessä on jotain vaarallista. Silloin saattaa päähän putkahtaa ajatuksia.

Jo 1980-luvulla lukiolaisia erosi kirkosta protestina naispappeuden hitaalle hyväksymiselle. Osa erosi halutessaan vapaatunnin ja vielä yksikin nihilisti eli opin kieltäjä olisi taannut heille elämänkatsomustiedon opetusta. Eräs solidaarinen kirkosta eronnut osallistuikin kavereiden vapaatunnin tarjoamiseen ja kävi silti uskontotunneilla suuremmin traumatisoitumatta.

En ole koskaan edes harkinnut eroavani kirkosta. Vietin lapsuuteni vähävaraisessa perheessä ja arvostan suuresti kirkon tekemää lapsi- ja perhetyötä sekä diakoniatyötä, jotka edelleen ovat monien ihmisten viimeisiä oljenkorsia, uskoivat itse aiheeseen tai eivät.

Kirkosta vieraantuneet haluavat usein kirkkohäät, koska arkkitehtuuri, akustiikka ja henki vaikuttavat. Ei tietenkään mitään pyhää kokemusta heille, mutta onpa katto korkealla ja urut pauhaavat.

Miten meidän kalenterillemme käy, kun uskonto sieltä poistetaan? Hyvinvointialueiden palkkakustannukset laskevat, koska sunnuntai ei ole pyhä, eikä siitä niin muodoin ole mitään järjellistä syytä maksaa enempää kuin tiistaipäivän työstä. Ei pysähdytä, ei rauhoituta, ei mitään pyhää.

Vai ajateltiinko uskontoa opettamattomaan kalenteriin pääsiäispupun munimiseen liittyvät loikkapäivät ja jouluun pukin reen valmistelukynttilät lahjasäkkeineen? Aatteen nimessä tulee uusi uskonto ”epäusko”. Uskoakseni loppiainen ja helatorstai on pakko perua.

Tullaanko jatkossa uskossa autuaaksi vai uskomattoman avuttomaksi?

Leena Aurio

Eura

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut