Päättäjiltä voisi vaatia maakuntapsykologian peruskurssia: ”keskeisin sisältö olisi opetella hyppäämään toisiin housuihin” - Lukijalta - Satakunnan Kansa

Päättäjiltä voisi vaatia maakuntapsykologian peruskurssia: ”keskeisin sisältö olisi opetella hyppäämään toisiin housuihin”

Satasoten johtoryhmän jäsen uskoo, ettei hyvinvointialueuudistuksen toteuttaminen kompastu poliittisiin erimielisyyksiin.

”Aluevaalien jälkeisestä päätöksenteosta on ennustettu ennennäkemätön kylätappeluiden sarjaa, jonka tuloksena sote-palvelut lopulta keskitetään pääosin Satasairaalan tontille Poriin ja vähemmässä määrin Raumalle”, kirjoittaja luonnehtii kuulemiaan arvioita aluevaalien jälkeisestä päätöksenteosta.

30.10. 18:15

Satakunnan sote-uudistuksesta käydyssä keskustelussa on asiasta – tämänkin lehden palstoilla – syntynyt varsin kielteinen kuva.

Milloin on veikattu, että aluevaalien jälkeisestä päätöksenteosta tulee ennennäkemätön kylätappeluiden sarja, jonka tuloksena sote-palvelut lopulta keskitetään pääosin Satasairaalan tontille Poriin ja vähemmässä määrin Raumalle. Muutamissa arvioissa on historiallisiin perusteluihin viitaten todisteltu, ettei uudistus kerta kaikkiaan voi onnistua: edessä on katastrofi.

Esitettyjen uhkakuvien mukaan uudistuksen ylösrakennuksen pilaa myös poliittisten ryhmien kyvyttömyys yhteistyöhön. Ja lopullisesti asian tuhoaa satakuntalaisten osaamattomuus katsoa yli kuntarajojen.

Olen loppuvuodesta 2015 ollut mukana Satakunnan sote-valmistelujen poliittisessa johtoryhmässä. Aluksi rakennettiin kuntapohjaista Satasotea, sitten Sipilän hallituksen maakuntauudistusta ja viimeksi Rinteen/Marinin hallituksen sotea, joka nyt toteutuu.

Satakuntalaista, välillä aika rosoistakin maakuntapolitiikkaa ikäni seuranneena oli näinä vuosina hämmästyttävää kokea, kuinka vähän sote-prosessin eri vaiheissa poliittisilla ryhmillä oli eriäviä näkemyksiä uudistuksen sisällöistä tai muodoista.

Myöskään Porin ja Rauman ikiaikaisesta ristivedosta ei näkynyt juuri jälkeäkään – jääkiekosta ei nyt luonnollisestikaan puhuta. Jokin pienempi kunta saattoi tilaisuuden tullen haluta erottua ja korostaa erinomaisuuttaan, mutta asettui pian yhteiseen ruotuun tultuaan kuulluksi ja – ennen muuta – huomioiduksi.

Tätä taustaa vasten on vaikea nähdä, että Satakunnassa hyvinvointialueuudistuksen mallikas toteuttaminen kompastuisi poliittisiin erimielisyyksiin. Vaikea on kuvitella sitäkään, että kuntien intressien välinen ristiriita kasvaisi sellaiseen mittaan, joka estäisi uudistuksen etenemisen.

Jokainen kunta ja sieltä valittu aluevaltuutettu haluaa luonnollisesti turvata vähintään asukkaidensa palvelujen nykytason ja pyrkiä sitä kohentamaan. Mutta keskeinen havainto on, että palvelujen järjestämistä koskevat päätökset uudessa toimintaympäristössä koskevat kaikkia ja edellyttävät laajaa yhteistä tahtoa ja yhteisiä päätöksiä.

Ja niitä päätöksiä eivät enää tee kunnat, eivät yksittäin, eivätkä porukalla. Päätöksenteko kuuluu suorilla aluevaaleilla valituille valtuutetuille.

Uhkia, ratkaisemattomia ongelmia ja väännön paikkoja on hyvinvointialueen rakentamisprojektissa odotettavissa läjäpäin. Niiden ratkaisemista ei helpota, jos päätöksentekijät näkevät vain oman kaupunginosansa ja kylänsä ongelmat ja niiden ratkaisutarpeen.

Ongelmien tunteminen ja tiedostaminen on hyödyllistä, kunhan muistetaan, että hyvinvointialueen päätöksenteossa on kysymys 218 500 satakuntalaisen yhteisistä palveluista, joita tullaan kehittämään yhdenmukaisesti ja yhteisesti päätettävän palvelulupauksen perusteella.

Huulenheittona – mutta puoliksi tosissani – olen joskus esittänyt, että kaikilta maakunnallisiin tehtäviin hakeutuvilta tulisi edellyttää ”maakuntapsykologian peruskurssin” suorittamista Samkissa tai Porin yliopistokeskuksessa.

Tällaista kurssia ei tietenkään ole, enkä ole kuullut sellaista kenenkään suunnittelevankaan. Mutta kurssin keskeisin sisältö kuitenkin olisi opetella ”hyppäämään toisiin housuihin”, eli vaihtamaan näkökulmaa Satakunnan yhdeltä alueelta toiselle.

Maakunta ei muuttuisi, mutta taatusti näkökulma laajenisi.

Käytännön harjoittelun, prakticumin, voi jokainen aluevaaliehdokkaaksi suunnitteleva toki aloittaa heti. Aiheeseen liittyen voisi kysyä muissa kunnissa asuvilta tuttavilta tai sukulaisilta: miten teidän sote-palvelunne on järjestetty?

Eroja löytyisi totta kai, mutta keskeinen havainto olisi huomata, että isot ongelmat ovat samoja. Haaste on siis yhteinen.

Ja mittaluokaltaan erinomaisen suuri.

Harri Kivenmaa

Satasoten johtoryhmän jäsen vuodesta 2015

Kokemäki

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos

Tuoreimmat tähtijutut