Työelämä ei palaa normaaliin - Lukijalta - Satakunnan Kansa

Työelämä ei palaa normaaliin

9.10. 17:46

Juuri nyt mielet täyttää ilo paluusta “normaaliin”, jossa voimme taas osallistua kasvokkain niin vapaa-ajan rientoihin kuin työelämän tapaamisiin. Pandemia on kuitenkin muuttanut pysyvästi toimintaamme, emmekä enää palaa samanlaiseen työelämään, johon se jäi alkuvuodesta 2020.

Olen ollut jo vuosia etätyön kannattaja. Minusta on hieno ajatus, että tietotyöläinen voi valita itse oman työympäristönsä työtehtävien mukaan.

Olen tehnyt etätyötä vaihtelevasti, ja kokenut sen hyväksi vaihteluksi työarkeeni, mutta jotain itselleni osin tunnistamattomia ongelmia etätyössä on kuitenkin koko ajan ollut.

Ennen pandemiaa verkon välityksellä käydyt keskustelut ja kokoukset olivat jotenkin vaivaannuttavia. Jostain syystä tunsin, että asiat sai kyllä hienosti hoidettua, mutta jokin kasvokkain tapahtuvan palaverin tunteesta jäi puuttumaan.

Etäpalaverien käytännön järjestelyn haasteet ja jatkuvat ongelmat kokoustekniikassa tekivät etätyöpäivistä lähinnä työpäiviä, joiden tavoitteena oli tehdä eritoten keskittymistä vaativia työtehtäviä.

Takaraivossa oli aina hiukan “syyllinen olo” ja alitajuinen ajatus siitä, että työt tehdään työpaikalla ja kotona levätään. Keräsin itselleni varsin epärealistiset odotukset siitä, mitä työtehtäviä päivän aikana tulisi saada aikaiseksi. Ikään kuin minun olisi pitänyt todistaa olevani nimenomaan etätyöpäivinä erityisen tehokas.

Maaliskuusta 2020 jatkunut etätyö on muuttanut peruuttamattomasti niin omia asenteitani kuin koko työn tekemisen kulttuuria. Kun kaikilla on ollut vain etä, on siitä tullut huomattavasti luonnollisempi paikka vuorovaikutukselle, eikä etätyötä tarvitse sen enempää selittää tai perustella.

Kuukausien kuluessa olen oppinut ennen kaikkea keskittymisen, etävuorovaikutuksen ja itsensä johtamisen taitoja. Valehtelisin, jos väittäisin tämän olleen helppoa tai etten olisi tehnyt virheitä. Olen joutunut haastamaan itseni siinä, mitä milloinkin teen ja keskittymisen löytäminen on välillä ollut todella haastavaa.

Etätapaamiset ovat muuttuneet koko ajan luontevammiksi. Kokousten tekniset ongelmat ovat hävinneet lähes kokonaan, kun käyttäjät ovat saaneet kokemusta ja järjestelmät ovat muuttuneet toimintavarmemmiksi.

Aiemmin kokemani vaivaantuneisuus on häipynyt, ja koen osallistuneeni verkon kautta merkittäviin keskusteluihin ja jakaneeni sitä kautta tärkeitä tunteita.

Uskon edelleen, että etänä tapahtuvasta vuorovaikutuksesta jää jotain luonnollisen vuorovaikutuksen sävyjä pois, mutta siitä huolimatta se, kuinka syvälle videoyhteyden avulla on mahdollista päästä, on yllättänyt.

Vuorovaikutus on jo pitkään ollut digitalisten palveluiden “puuttuva palanen”, joka on nyt löytynyt pitkän etätyöjakson kautta. Lähitulevaisuuden työelämässä palaverit, joissa jokainen osallistuja on fyysisesti läsnä, tulevat olemaan harvinaisuus, toimistot tulevat muuttumaan, työntekijät ovat eri puolilla maailmaa ja oppiminen tapahtuu verkossa.

Kasvokkain tapahtuvat tilaisuudet ovat harvinaisuus ja niiden järjestämiselle on aina jokin erityinen syy. Johtajien ja esihenkilöiden on harjoitettava verkossa tapahtuvaa empaattista johtamista, jossa voidaan näyttää omia ja ymmärtää myös toisen tunteita.

Usein suurimmat muutokset tapahtuvat kärsimysten kautta. Synkkä korona-aika on kaikessa ankeudessaan ehkä ollutkin parasta, mitä niin omalle työkulttuurilleni kuin digitalisoituvalle maailmalle on koskaan tapahtunut.

Heikki Haaparanta

Kirjoittaja toimii palveluliiketoiminnan yliopettajana Satakunnan ammattikorkeakoulussa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?

Mainos