Olisiko kummallista, jos työpaikalla kävisi pappi pitämässä aamuhartauksia parin viikon välein ja jos koko työyhteisö kuljetettaisiin kirkkojumalanpalvelukseen kolme-neljä kertaa vuodessa? Entä parantuisiko tilanne, jos osallistumiskyselyyn kielteisesti vastanneille osallistumattomille järjestettäisiin jotain muuta ohjelmaa, mikäli tarvetta ilmenisi? Tuntuisiko luontevalta velvoite paljastaa työpaikalla oma uskonnollisuutensa tai uskonnottomuutensa kaikille?
Jos tuo ei tunnu kivalta, pyytäisin miettimään, miksi suomalainen peruskoulu ja päiväkoti yhä asettavat lapset vastaavaan tilanteeseen. Tai oikeastaan lapsen vanhemmat, lastensa kautta. Velvoittaa julkiseen uskonnolliseen/katsomukselliseen valintaan, ”jos tarvetta ilmenee”.
Kun kasvatus- ja opetussuunnitelmien mukaan opetuksen ja varhaiskasvatuksen tulee olla ”uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta”, eivätkö siihen liitetyt hartaudet ja jumalanpalvelukset ole kummallisia? Onhan usein toistuva, vuosia jatkuva kollektiivinen uskonnonharjoitus sitouttavaa jos jokin.
Perustuslakivaliokunta on taannoin päättänyt, että uskonnollisia tilaisuuksia ja toimituksia päiväkodissa ei kielletä. Olisiko kuitenkin niin, että kaikkea, mitä ei ole erikseen kielletty, ei ole asianmukaista eikä hyvä tehdä? Kollektiivisten uskonnonharjoitustilaisuuksien liittäminen päiväkodin tai koulun vuosiohjelmaan ei ole nykyisten lakien eikä varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmien mukaista.
Päiväkodeissa ei edes ole henkilöstöä lapsiryhmän kahtiajakoon uskonnollisen ohjelman takia. Peruskouluissa kahden rinnakkaisen ohjelman organisointi, tiedottaminen ja valinnantekovelvoite aiheuttavat ylimääräistä stressiä rehtorille, opettajille, oppilaille ja heidän vanhemmilleen.
Jos ei halua omalle työpaikalle yhteisiä aamuhartauksia ja jumalanpalveluksia, saman kannan voi kertoa myös lapsen päiväkodille ja koululle. Päiväkodit ja koulut ovat myös työpaikkoja.
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan uskonnon tai katsomuksen saa paitsi julkistaa myös pitää omana tietonaan; se katsotaan arkaluotoiseksi tiedoksi, jota koskee yksityisyyden suoja. Uskonnonharjoitus on luonteeltaan yksilöiden ja perheiden sekä seurakuntien keskinäinen asia, ei päiväkodin ja koulun järjestämistehtäviin kuuluva asia.
Esa Ylikoski
Filosofian maisteri, Yhdenvertaisuusasioiden neuvottelukunnan jäsen