USA:n presidentinvaaleissa ehdokkaat ja asialistat peittyvät lokaan - Lukijalta - Satakunnan Kansa

USA:n presidentinvaaleissa ehdokkaat ja asialistat peittyvät lokaan

Trump on vastustajien häpäisijänä ja kahtiajaon syventäjänä aivan omaa luokkaansa, mutta lokakampanjoilla on USA:ssa pitkä ja vastenmielinen historia, kirjoittaa Tuomas Koivisto.­

14.4. 18:36

Normaalina vaalivuonna uutiset ovat meillä Suomessakin pullollaan USA:n presidentinvaalien analyyseja. Nyt Donald Trumpin ja viime viikolla ehdokkuutensa käytännössä varmistaneen Joe Bidenin kilpajuoksu maailman mahtavimpaan virkaan jää väistämättä taustalle.

Koronakriisi mullistaa myös USA:n vaalit: kampanjoinnin toteutuksen, keskustelunaiheet, ehkä vaalien äänestystavankin. Voidaanko äänestyspaikat avata normaalisti marraskuussa vai käydäänkö vaali postiäänin?

Yhtä asiaa koronakriisi tuskin kuitenkaan muuttaa: vaaleista tulee uskomattoman ruma ja likainen taistelu.

Kaksi vanhaa nyrkkisääntöä ovat ”It’s the economy, stupid!” ja ”rally round the flag” eli istuvan presidentin uudelleenvalintamahdollisuudet riippuvat paljolti talouden tilasta ja kriisiaikoina kansalaisilla on puolestaan taipumus asettua johtajan tueksi.

Trumpin suosioluvutkin ovat nousseet kriisin aikana, tosin varsin maltillisesti verrattuna siihen, miten amerikkalaiset ovat sotien ja terroristihyökkäyksen hetkillä presidenttejä tukeneet. Hyvät talousluvut, joiden piti olla presidentin valtti, ovat sen sijaan mennyttä.

Kukaan ei tiedä kriisin kestoa, mutta oletettavaa on, että vaalikeskustelu kietoutuu koronaviruksen ympärille. Trumpin kriisijohtaminen on ollut täynnä epäonnistumisia ja tauti koettelee amerikkalaisia hyytävällä tavalla.

Presidentin ainoa mahdollisuus on syyttää tilanteesta kaikkia muita tahoja: esimerkiksi Kiinaa, WHO:ta ja osavaltioita. Demokraatit puolestaan keskittyvät viestinnässään Trumpin virheisiin koronauhkan torjunnassa.

Koronakriisi peittää alleen sen, miten raadollinen ja keinoja kaihtamaton kamppailu presidenttiydestä olisi joka tapauksessa käyty.

Jos toinen osapuoli valitsee taktiikakseen erilaiset identiteettipoliittiset temput ja negatiivisen kampanjoinnin, toisen on miltei mahdotonta kääntää keskustelu omaan asialistaansa. Jos ei aseta agendaansa sivuun ja tartu miekkaan, hukkuu lokaan.

Trump on vastustajien häpäisijänä ja kahtiajaon syventäjänä aivan omaa luokkaansa, mutta lokakampanjoilla on USA:ssa pitkä ja vastenmielinen historia. Yksi surullisimmista esimerkeistä on vuoden 1988 vaaleista.

Mike Dukakisilla oli valtakunnallisissa gallupeissa 17 prosenttiyksikön johto, mikä sai George Bushin tukijoukot aloittamaan todella hyökkäävän mustamaalauksen. Dukakis halusi pysyä tällaisen matalamielisyyden yläpuolella ja keskittyä oman kampanjansa keskeisiin teemoihin. Bush voitti 40 osavaltiossa ja Dukakis kymmenessä.

Ehdokkaat demonisoidaan usein kampanjan aikana niin pahoin, että vastapuolen kannattajat pelkäävät kansakunnan tuhoa, jos väärä henkilö tulee valituksi. Vaalien voittajan on tällöin miltei mahdotonta enää yhdistää kansaa presidentiksi päästyään.

Jyrkän negatiivisen kampanjoinnin tieltä on vaikea palata, kun sille kerran on kaksin jaloin astuttu. USA:n vaalien tärkein oppi muulle maailmalle onkin se, että Pandoran lipas on paras jättää avaamatta.

Kirjoittaja on valtiotieteiden maisteri poliittisesta historiasta.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?