Monarkioista menetetyn vallan julkkiskuoria - Lukijalta - Satakunnan Kansa

Monarkioista menetetyn vallan julkkiskuoria

Cambridgen herttuapari William ja Catherine (kuvassa oik.) ovat hyvin suosittuja. Moni toivoo, että kruunu pomppaisi Charlesin pään yli tämän pojalle Williamille, jolla on jotenkin kuninkaallisen oloinen puolisokin, kirjoittaa Erkki Teikari.­

6.4. 22:00

On ymmärrettävää, että ärhäkkäät brittilehdet ovat jatkuvasti hovin hermolla, mutta meilläkin kannattaa käyttää tonnikaupalla painopaperia vaikkapa Harryn ja Meghanin touhujen seuraamiseen – ja jopa Meghanin jenkkisukulaisten. Ruotsin hovihan on tiukassa seurannassa.

Myös aamulehdet omistavat satunnaisesti sivun tai pari tälle aiheelle, mutta nämäkin julkkikset ovat nimenomaan ip-lehtien mannaa. Nehän on myytävä joka päivä.

Meitä tasavaltalaisiakin jutut, kiitettävän usein "skandaalit", kiinnostavat. Niitä on riittänyt Espanjasta, Belgiasta, Monacosta, Norjasta, Ruotsista...

Kuningatar Elisabetista on kirjoitettu, että hän on "hallinnut maata" tai ollut "vallassa" 67 vuotta. Minkäänlaista poliittista valtaa hänellä ei kuitenkaan ole. Jopa parlamentin avajaispuhe on hallituksen laatima.

1600-luvulle Englannin kuninkaat olivat itsevaltiaita, mutta hajanaisessa sisällissodassa 1642–1651 parlamentaristit voittivat.

Englanti oli muutaman vuoden tasavalta, loppuajan toki sotapäällikkö Oliver Cromwellin diktatuuri. Vuonna 1660 vallassa oli taas kuningas, hirtetyn Kaarle I:n poika Kaarle II. Kuningas nousi anglikaanisen kirkon muodolliseksi pääksi.

Suomen kieli on tuonut kruunupäät jotenkin kotoisiksi, sillä Saksan Heinrichit sekä Englannin Henryt ja Ranskan Henrit on käännetty Henrikeiksi puhumattakaan omista Kustaistamme ja Aleksantereistamme.

Meille 1918 valitusta kuninkaasta, Hessenin prinssistä Friedrich Karlista olisi tehty Väinö I, ellei hanke olisi kaatunut Saksan häviöön maailmansodassa.

Nykyisenlaisen median herkkupala olisi ollut mm. 1500-luvun Henrik VIII, jonka harrastuksiin kuului vaimojen mestauttaminen tai potkaiseminen vallihaudan toiselle puolelle.

Englanti sai vielä lähes nykyaikanakin voimakkaan hallitsijan, kuningatar Viktorian (Victoria), joka oli Ison-Britannian ja Irlannin kuningatar 1837–1901 eli peräti 63 vuotta – ja myös Intian keisarinna.

Viktorian "rakas" oli saksilaisen hallitsijasuvun Albert, joka kuoli 22 aviovuoden jälkeen 42-vuotiaana.

Sen jälkeen Viktoria melko lailla sekosi. Hänen aikanaan elokuvaus oli jo sillä asteella, että olemme nähneet dokumentinpätkiä, joissa on muun muassa kuvattu hänen outoa suhdettaan yhdeksään lapseensa.

1800-luvun jälkipuolisko on saanut nimekseen "viktoriaaninen aikakausi".

Monarkia oli Euroopassa varsinainen "verkosto". Ensimmäisen maailmansodan keskeiset hahmot, Englannin Yrjö V ja Saksan keisari Vilhelm II (Wilhelm) olivat Viktorian lapsenlapsia eli serkukset. Yrjö V:n äiti ja tsaari Nikolai II:n äiti olivat Tanskan prinsessasiskokset.

Viktorian jälkeläisiä on monen Euroopan maan ns. hallitsijoina.

Maailmansota lakkautti kolme keisarikuntaa, Saksan, Itävalta-Unkarin ja Venäjän.

Viktorian ajan britti-imperiumi hajosi. Irlantikin jaettiin 1921. Kansainyhteisö on imperiumin jonkinlainen perillinen. Kanadassakin Harry ja Meghan käyttävät seteleitä, joissa on Harryn isoäidin kuva.

Brittihovin julkinen rahoitus kasvoi viime vuonna noin 40 prosenttia, euroissa 78 miljoonaan, mutta 70 prosenttia briteistä ei monarkiasta luopuisi. Alle 25-vuotiaista enää hiukan yli puolet tykkää hovista. Ehkäpä turhuus joskus sammuu.

Perittyäkin suosiota gallupoidaan. Kärjessä on keväällä 94 täyttävä Elisabet 80 prosentilla, kun kruununperijä, koronaeristysikäinen Charles on vain 47 prosentissa.

Cambridgen herttuapari William ja Catherine ovat hyvin suosittuja. Moni toivoo, että kruunu pomppaisi Charlesin pään yli tämän pojalle Williamille, jolla on jotenkin kuninkaallisen oloinen puolisokin.

Kirjoittaja on SK:n entinen päätoimittaja.

Osion uusimmat

Luitko jo nämä?