Ylioppilaskunnan Laulajat harppasi kohti nykyaikaa ja -lyriikoita

Kaija Huida

Musiikki

Leevit. Ylioppilaskunnan Laulajat 26.8. Kokemäen kirkossa. Satasoitto 24.8. -2.9. Kokemäellä ja Harjavallassa.

"Minä halusin tavata Annelin", ja kertosäkeessä "Minä lähden Pohjois-Karjalaan, kotiseudulle Pohjois-Karjalaan". Gösta Sundqvistin lyriikoiden melodiassa kuuden tahdin säkeet loksahtavat kohdalleen, ensin soolona ja sitten koko Ylioppilaskunnan Laulajien -kuorolla, johtajansa Pasi Hyökin viitoittamana.

135-vuotisjuhlavuottaan viettävä Ylioppilaskunnan Laulajat on tilannut aikalaissäveltäjiltä kuoroteoksia ohjelmistoonsa, koko elinkaarensa ajan.

Suomi100 -juhlavuosi innoitti kokeilemaan kuoron historiassa jotain aivan uutta. Kuudelta muusikolta tilattiin sovitukset Gösta Sundqvistin Leevi and the Leavings -yhtyeelleen kirjoittamista ja säveltämistä lauluista.

Pohjois-KarjalaTomas Meurmanin sovituksena säväytti. Epäilys, että pop-, rock- ja lukuisia muita vaikutteita imeneet bändisoitot eivät kantaisi mieskuorolla oli poispyyhitty. Ylioppilaskunnan Laulajat kajauttivat tuoreesti, välillä pilke silmäkulmassa: "Toivon onneni jostain vielä löytyvän. Tarjoaisin illan. Elatusmaksut lottokupongilla kuittaisin".

Kaikki sovittajat eivät onnistuneet aivan yhtä hyvin. Perinteinen mieskuorolaulun hymnimäisyys kummitteli taustalla.

Ylioppilaskunnan Laulajat ovat äänittäneet Palmgrenin kuoroteosten kokonaistuotannon levytyksen vuonna 1991. Montakohan laulajaa kuorossa on vielä mukana kolmenkymmenen vuoden takaa?

Komeasti Leevi Madetojan laulut soivat. Nuoruuden teoksissa vallitsi keskirekisterin lähes ”pysyvä” käyttö tekstuurissa ja tasainen vakaa kulku. Soitappas soria likka -laulussa oli kimmoisuutta ja kuoron tenoreiden makuun päästiin Valkeat kaupungit -laulussa.

Kuorolle säveltämisessä taisi olla 1900-luvun alkupuolella vallalla paniikinomainen pelko, että kuoron pitää koko ajan soida. Erityisesti Elegiassa: "Rotkoni rauhaan, kuin peto kuoleva hiivin", olisi ollut tauko paikallaan dramaattisuuden luomisessa. Muutenkin pohjoismainen tekstilähtöisyys melodiikassa ei täysin kukoistanut ainakaan Madetojan nuoruuden teoksissa.

Ylioppilaskunnan Laulajat kohautti serenadissa Hän kulkevi kuin yli kukkien ja Suvi-illan vieno tuuli -laulun kirpaisevissa intervalleissa.

Loppuunmyyty Kokemäen kirkko otti vastaan innostuneesti niin perinteisen kuoromusiikin kuin populaarimusiikin uudet tuulet.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio