Teatteriarvio: Viettelyksen asuntovaunu onnistuu sukeltaessaan identiteettikriisien syövereihin

Leea Klemola
Teatteriarvio: Viettelyksen asuntovaunu onnistuu sukeltaessaan identiteettikriisien syövereihin

Neljä hahmoa vereslihalla, näyttelijöinä Miko Kivinen, Angelika Meusel, Kai Tanner ja Nina Hosiasluoma.

Mikko Elo

Viettelyksen asuntovaunu

Teksti Miko Kivinen, Leea Klemola. Ohjaus Leea Klemola. Rooleissa Nina Hosiasluoma, Miko Kivinen, Angelika Meusel, Kai Tanner. Rakastajat-teatterin ensi-ilta Kulttuuritehdas Kehräämössä 2. joulukuuta.

Unohtakaa vavisuttava Viettelyksen vaunuViettelyksen asuntovaunu on aivan oma, itsenäinen, liki mestarillinen teoksensa.

Leea Klemolan ja Miko Kivisen luomus hyödyntää Tennessee Williamsin klassikkonäytelmää ponnahduslautana, josta hypähtää omiin korkeuksiinsa ja monta astetta vinoon. Tuloksena on neliödraama, jonka välityksellä näytelmä lyö syviä ja tarkkoja viiltoja tähtäimessään nykyihmisen identiteettikriisin monet ilmentymät.

Tapahtumapaikka on Porin Isomäen leirintäalue, joka näyttäytyy eristäytyneenä, lähes myyttisenä joutomaana. Lavastuksena toimiva oikea asuntoauto tulee vaikuttavasti liki katsojia. Autenttinen äänimaisema ja henkilöiden ajoittainen sijoittuminen katsomon taakse luovat vahvan vaikutelman – yleisö tuntee olevansa keskellä tapahtumapaikkaa.

Miko Kivisen näyttelemä Kari Metsäsimola on työnsä ja kotinsa menettänyt mies, joka saapuu leirintäalueelle tapaamaan siskoaan. Karin miehisyys on menetysten kautta kriisissä, ja miehen asemaa koettelee entisestään se, että sisko onkin nyt melkein veli. Angelika Meuselin esittämä Teija käy läpi sukupuolenvaihdosta, totuttelee olemaan Teppo ja elää kitkuttaa manageri- ja parisuhteessa romanilaulaja Merita Mäen kanssa, jota Kai Tanner näyttelee. Nina Hosiasluoman esittämä leirintäalueen vetäjä täydentää kuvion.

Sekä tarinan tasolla että roolijaon tasolla tapahtuvat sukupuolenvaihdokset eivät ole mikään halpa, intersukupuolisuuden teemalla ratsastava jippo. Testosteroni ja estrogeeni ovat ikään kuin hämmennyksen tilassa virratessaan ihmispoloissa, jotka ovat enemmän tai vähemmän riekaleina.

Kuten niin moni ihmistä syvällisesti ymmärtävä teos, Viettelyksen asuntovaunu on pinnalta komediaa, mutta tragedia pilkottaa esiin heti pinnan alta. Ohjaaja ja näyttelijät ovat saaneet replikoinnin uppoamaan aidon sananvaihdon tasolle tankkaamisineen, epäröinteineen ja päälle puhumisineen.

Vaikka aiheet ovat rankkoja raiskausta, hormonihoitoja ja mielen järkkymistä myöten, lähes kolmetuntinen järkäle on kepeää seurattavaa. Jutut ovat paikoitellen äärimmäisen roiseja ja rujoja, mutta esitystapa saa nauramaan enemmän tai vähemmän epäuskoisena.

Hahmot ovat näytelmän edetessä yhä enemmän vereslihalla, henkisesti – ja välillä fyysisestikin – alastomina. Himon ja inhon kaltaiset tuntemukset ovat saman kolikon kääntöpuolet, mikä on vain yksi esimerkki siitä, millaisia jännitteitä henkilöiden välillä väreilee.

Loppukohtaus on samanaikaisesti raadollista realismia ja absurdia komiikkaa. Kun perään kuullaan vielä riehakas loppulaulu, on katsojalla salista poistuessaan hymy huulilla ja pää täynnä pohdittavaa.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös