Täyslaidallinen pohjalaista surrealismia: Panu Hemminki suoltaa maalauksissaan turboahdettua tarinankerrontaa

Täyslaidallinen pohjalaista surrealismia: Panu Hemminki suoltaa maalauksissaan turboahdettua tarinankerrontaa

Hemmingin ’komia’ maisema: Pohjalainen syntymäpäivä, 2016, akryyli.

Kati Heljakka

Kuvataide

Läpi harmaan kiven. Panu Hemminki Galleria Liisa Ekqvist 29. maaliskuuta saakka.

Galleria Liisa Ekqvistin tiloissa tekee toista tulemistaan lapualainen Panu Hemminki. Omalaatuisuudella siloteltu näyttely tarjoaa täyslaidallisen pohjalaista surrealismia. Mielikuvitukseen perustavan Hemmingin paletti on pastellinen ja maisemat pilvilinnoihin kallellaan mutta hempeydestä ei ole teoksissa tietoakaan.

Kyseessä on turboahdettua tarinankerrontaa taulukaupalla suoltava tekijä, jonka olemisen kehystä työ, raha, uskonto, syntyvyys ja Pohjanmaa määrittävät. Haikarat pudottelevat työkaluja nyyteistään, pelloilla huhkitaan ja hiihdetään.

Yleisilme on jämpti: Kolmen galleriatilan työt on kehystetty kuin pirtin akkunoiksi. Jonkinlaiset järkeenkäyvät raamit puolihulluna laukkaaville teosfantasioille tarvitaankin. On lakeutta täplittävää latomaisemaa mutta myös tuhatpäistä symboliikkaa tulvivia kuvia. ’Viva Sisu Botnica’ raikaa ja raha ’haisoo’ räikeän alleviivaavissa akryylimaalauksissa.

Tähtihetki-työ on ryhdikkäässä selkeydessään ja selväjärkisyydessään ainutlaatuinen, muutama torimaalausmaisema joukossa taas tuo kokonaisuuden pohjakosketukseensa. Huipentumansa näyttely saa teoksessa Pohjalainen syntymäpäivä, jossa kuoreltaan säröilevät jättiläismunat ovat laskeutumassa peltomaiseman keskelle kuin ulkoavaruuden kutsumattomat vieraat.

Höyryävällä hurmoshengellä tuntuisi olevan teologiksi valmistuneen taiteilijan tuotannossa sittenkin sisäinen logiikkansa, jonka ydintä puolipohjalainen kriitikko voi vain arasti tapailla. Samaistumispintaa löytyy ainakin raivokkaana näyttäytyvästä yritteliäisyydestä, väkevänä korskuavasta sisusta ja periksiantamattomuuden kaikennielevästä hyveestä.

Lakeuden lumo iskee vaikka läpi harmaan kiven, kuten näyttelyn nimi kuuluu. Perkeleen ja pastillin voimin täällä porskutetaan, sanoi muu Suomi mitä tahansa. On Hemmingin tuotannossa silti houreista hybristä mukana sitäkin – sellaista, jota ei kenties voi kokonaan ymmärtää ellei elontie kulje alati Pohjanmaan kautta.

En epäile hetkeäkään etteikö huumorikeitoksessa olisi mukana myös annos itseironiaa. Mutta perusporilainen epäilys ottaa silti vallan: Voisiko ulkoavaruuden munanmuotoinen toismaallinen tosiaankin laskeutua Lakeuksille helavyö kupeillaan?


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio