Tanssiarvio: Vangitseva Pathless Wood käynnistää Tanssikuun tutkimalla kiehtovasti muistin haurautta

Sakari Viika
Tanssiarvio: Vangitseva Pathless Wood käynnistää Tanssikuun tutkimalla kiehtovasti muistin haurautta

Kohtaaminen kaivautuu esiin muistin alati muuttuvista kerrostumista. Anastasia Trizna ja Mikko Lampinen heittäytyvät Pathless Wood -koreografiaan.

Mikko Elo

PDC Tanssikuu, 1. ilta

Pathless Wood, koreografia Geon Hyauk Jin. End Product, koreografia Riku Lehtopolku. D.E.L. Dawn's Early Light, koreografia Russell Adamson. Esitykset 13.11. Porin teatterin päänäyttämöllä.

Tanssikuu käynnistyy upealla teoksella. Pathless Wood on vangitsevan omaperäinen audiovisuaalinen tutkielma muistin rakenteesta ja muiston hauraudesta.

Näyttelijä-tanssija Anastasia Trizna käy kertojaäänellään läpi uudelleen ja uudelleen samaa kohtaamista, joka on tapahtunut joskus menneisyydessä. Kertomuksen vivahteet muuttuvat, kun neljä muuta tanssijaa kuljettaa kertojaa fyysisesti tilassa.

Hitaat, lähes aavemaiset liikkeet, hypnoottinen äänimaisema sekä puusäleiköstä ja vanhasta pianosta koostuva lavastus luovat henkeäsalpaavan jännitteen. Kun takavalo kajastaa säleikön läpi ja Trizna kertaa romanttista hetkeään, katsoja imeytyy teoksen virtaan.

Hienossa, sanattomassa väliosassa Trizna siirtyy pianon ääreen soittamaan neljän tanssijan luodessa kiehtovia liikeratoja. Syntyy mielikuva ajan ja muistin kerrosten tiedostamattomasta luotaamisesta. Tanssin tasolla syntyy kahden korealaisen ja kahden suomalaisen voimalla erilaisten tanssikulttuurien kiehtova sulautuma.

Sitten muistin kätköistä kaivautuu esiin toinen tilanne, jossa nainen kertaa aikaisempaa kohtaamistaan tavatessaan ystävänsä kuppilassa. Lopulta myös tämä tilanne hajoaa fragmenteiksi. Muisto ja muiston kertomistilanne muuttuvat kerta kerralta niin, että mihinkään ei voi luottaa.

Erityisesti koskettaa, kun päähenkilö vakuuttaa kantavansa muistoa vahvana sydämessään, mutta samalla katsoja aistii, että muistikuvaan ei voi luottaa. Lakastuneiden, murenevien kukkien kaltaisten elementtien symboliikka on voimakasta.

Trizna yrittää tavoittaa epäinhimillisesti liikehtivää Mikko Lampista, mutta haroo tyhjää aina vaan. Lopulta päähenkilö jatkaa merkityksettömäksi litaniaksi näivettynyttä muisteluaan vankina puukehikon sisällä. Dementia on saanut vallan.

End Product käynnistyy evoluution tärkeällä mullistuksella. Nisäkäs nousee neljältä jalaltaan kahdelle ja kehittyy ihmiseksi. Hei, näillä käsillähän voi tehdä melkein mitä vaan!

Tanssijat Tuukka Piitulainen ja Riku Lehtopolku tanssivat vahvassa synkronissa. Nykivä liikekieli luo vaikutelman hallitsemattomuudesta. Ihminen kykenee moneen, mutta on lopulta oman erehtyväisyytensä armoilla.

Lasilevyn ja tarkkojen, dramaattisten kohdevalojen avulla luodaan tila tilan sisään. Piitulainen joutuu lasin taakse ikään kuin laboratoriokokeeseen, harkitun muuntelun kohteeksi, Lehtopolun jatkaessa uuden tilan ulkopuolella. Lopulta kaksikon liikkeet kohtaavat jälleen, mutta vivahde-erot ovat aiempaa suuremmat ja keskinäinen kanssakäynti vilkkaampaa.

Lehtopolun koreografia rinnastaa toisiinsa luonnonvalinnan ja tietoisen valinnan. Se heittää ilmoille nipun epämääräisiä kysymyksiä ja antaa näille vielä epämääräisempiä vastauksia. End Product on vaikuttava teos, vaikka jättääkin teemansa roikkumaan puolitiehen.

Illan päättävä D.E.L. Dawn's Early Light on puhtaan tanssillinen teos. Lavasteita ei ole, ja valaistusta käytetään ainoastaan tanssijoiden esille nostamiseen.

Viiden tanssijan keskinäinen harmonia onkin miellyttävää seurattavaa, ja liikekieli on runsasta. Kaari lähtee liikkeelle uneliaasta hitaudesta, makaavien hahmojen noustessa vähitellen jaloilleen. Vauhti kiihtyy ja kiihtyy, kunnes koittaa taas levollinen hetki.

D.E.L. Dawn's Early Light antaa nimellään ja rakenteellaan mielikuvan unen ja valveen rajalla olevasta tilasta, jossa mielikuvitus liikuttaa ihmistä villisti rauhallisempien tilojen välissä. Se on kaunis tanssiteos näinkin, mutta harkittujen lisäelementtien voimalla se voisi olla vielä vahvempi.

Mikko Lampinen
Riku Lehtopolun ja Tuukka Piitulaisen liikeradat ovat nykiviä End Product -teoksessa.

Riku Lehtopolun ja Tuukka Piitulaisen liikeradat ovat nykiviä End Product -teoksessa.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös