Sini KuvajaPori

Mitä aivoissa tapahtuu, kun kuuntelemme musiikkia? Miksi musiikki on meille niin tärkeää?

Tällaisiin kysymyksiin osaa vastata tanskalainen professori ja jazzmuusikko Peter Vuust, joka vieraili Porissa Suomi-Areenan aikaan.

Hiljattain ilmestyneessä kirjassaan Musik på hjernen Vuust pohti, miksi ihmiset ovat nauttineet musiikista jo kymmeniätuhansia vuosia.

Yhden koulukunnan mukaan musiikista on ollut evoluutiossa hyötyä. Toisen mukaan musiikki vain alkoi sattumalta palkita ihmisaivoja dopamiinilla. Siihen Vuust ei usko.

Kolmas koulukunta yhdistää nämä kaksi: sattumalta erittyvän hormonin ja sen, että ihmiset alkoivat käyttää musiikkia lajille hyödyllisellä tavalla.

Evoluutiohyödyiksi on esitetty muun muassa musiikin vahvistamaa vetovoimaa vastakkaiseen sukupuoleen.

–Olet 14-vuotias, sinulla on finnejä, rasvainen tukka ja äidin ostama kauhea paita. Mitä teet? Ostat sähköbasson ja liityt rokkibändiin. Teoriaa tukee se, että musiikin tiedetään olevan nuoruudessa erityisen tärkeää, Vuust sanoo.

Musiikki kehittää aivojen motorisia ja kuuloalueita sekä luultavasti myös keskittymiskykyä. Kolmas evoluutiossa hyödyllinen ominaisuus on sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen. Musiikki on tunneviestintänä erityisen nopeaa ja tehokasta.

Vuust ottaa esimerkiksi hautajaiset. Kun pappi sanoo jotain edesmenneestä, kuuntelija saattaa alkaa heti pohtia, onko se totta. Sen sijaan musiikin välittämät tunteet osallistujat jakavat helpommin ja suoremmin.

Aivotutkijat ovat havainneet, että kun ihmisille annetaan mielihyvähormonia oksitosiinia, he pitävät toisistaan enemmän. Myös kuorolaulun spekuloidaan vapauttavan oksitosiinia.

Ihmiset haluavat myös löytää yhteisen rytmin. Keinutuolikokeessa on havaittu, että ennestään toisilleen tuntemattomat koehenkilöt pitivät toisistaan enemmän, jos he saivat keinua samassa rytmissä kuin pakotettaessa eri rytmiin.

Viimeisin Vuustia innoittanut tutkimus liittyy tanssimusiikkiin. Synkopointi tarkoittaa musiikissa sitä, että isku poikkeaa säännönmukaisesta, tahtilajin määrittämästä iskutuksesta. Tämä on etenkin jazzin ominaisuus, mutta sillä on merkitystä myös tanssimusiikissa.

Nämä poikkeavat iskut osana rytmiä innostavat ihmiset tanssimaan – kunhan niitä ei ole liikaa. Liian säännönmukainen rytmi tekee musiikista tylsää ja liiat poikkeavuudet liian vaikeaa tanssittavaa.

Aivoissa tämä musiikin tanssillinen vetovoima näkyy metastabiliteettina eli hermoverkon valmiudella muutokseen.

–Kun kehosi haluaa tanssilattialle, aivosi ovat tavanomaista joustavammassa tilassa. Koko aivojen dynamiikka muuttuu musiikin vaikutuksesta. Tutkimme sitä, miten musiikki vaikuttaa aivoihin lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä, ja kuinka sitä olisi mahdollista hyödyntää terveydenhuollossa, Vuust kertoo.

Nykyään pystytään jo luomaan tietokonemalleja, jotka tunnistavat, kuunteleeko koehenkilö esimerkiksi klassista musiikkia vai jazzia.

Aarhusin yliopisto ja professori Petri Toiviainen Jyväskylän yliopistossa ovat luoneet tietokonemallin Beatlesin Abbey Road -albumista. He soittivat albumin musiikkia suurelle joukolle ihmisiä ja loivat mallin siitä, mitä aivoissa tapahtuu albumia kuunnellessa. Abbey Road valikoitui mukaan monipuolisuutensa ansiosta.

–Kun ottaa henkilön kadulta ja laittaa hänet aivoskanneriin ja kuuntelemaan musiikkia, voi suurella todennäköisyydellä päätellä oikein, mitä osaa albumista hän kuuntelee, Vuust kertoo.

Vaikka jokainen ihminen reagoi musiikkiin yksilöllisesti, musiikin kuuntelussa on myös yleispäteviä lainalaisuuksia, kuten taajuusspektri. Bassorummun kuunteleminen näyttää kaikissa aivoissa erilaiselta kuin piccolohuilun.

Musiikin tuottama mielihyvä liittyy muun muassa keskushermoston välittäjäaineena toimivaan hormoniin dopamiiniin. Siinä on kyse odotusten luomisesta.

Kun ihminen aikoo esimerkiksi syödä jotain herkullista, aivojen dopamiinipitoisuus lisääntyy nautinnon odotuksesta. Samoin käy musiikkia kuunnellessa. Ihminen odottaa kappaleen huipennusta, ja tutkijat mittaavat aivojen dopamiinipitoisuuden nousevan.

Näin käy silloin, kun kuulija tietää odottaa musiikissa tiettyä kohtaa. Mutta myös silloin, kun odotus ei täyty, vaan kuulija saakin yllättäen odottamansa tilalle jotain muuta mieluisaa. Dopamiinipitoisuuden maksimitaso saavutetaan molempien mekanismien kautta.

Musiikki leikkii näillä odotuksilla koko ajan, esimerkiksi kun melodia ei jatkukaan kuulijan oletuksen mukaisesti.

Peter Vuust aloitti uransa jazzmuusikkona ja matemaatikkona. Hän alkoi tutkia Miles Davis kvartetin rytmi-ilmiöitä ja kirjoitti jazzteoriaa käsittelevän kirjan. Sen jälkeen hänet kutsuttiin mukaan Aarhusin yliopiston aivotutkimusryhmään.

Soittaessaan Vuust ei koskaan ajattele tiedettä.

–Monet jazzmuusikot kertovat haastatteluissa tuntevansa soittaessaan musiikin tulevan jostain korkeammalta ja virtaavan heidän käsiensä lävitse. Sellaista tunnetta tavoitellaan, mutta suurimman osan aikaa muusikoiden mielessä on kaksi linjaa: keskittyminen musiikin kuuntelemiseen ja soittamiseen sekä analyyttisempi puoli, joka kertoo, että pian lähestyy vaikea sointu ja soitan siitä ne nuotit, jotka pystyn.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös