Pääaiheet 100 tuoreinta Tähtijutut Satakunta Urheilu Mielipide Näköislehti Lukemisto Porilaine Kulttuuri

Tämä ei ole mikään kerho, vaan Porin Laulajat

Kuorotoiminta on kahden kauppa: Ilman johtajaa ei ole kuoroa, mutta ilman kuoroa ei ole johtajaakaan. – Kun sinä olet tässä hommassa täydellä sydämellä mukana, annat meille esimerkin, jota me ei iletä olla ottamatta vastaan. Mekin yritämme, muotoilee Porin Laulajien tenorien ääntenkouluttaja Kaj Vartio. Hän puhuu kuoronjohtaja Leelo Lippingistä , joka on luotsannut Porin Laulajia kymmenen vuotta. Kaj Vartiolla on kokemusta toisenlaisistakin johtajista, jotka olettavat, että kuoro on innostunut, vaikka he itse eivät olisikaan. Samanlaiset todistuksen johtajastaan ovat valmiita antamaan muutkin kuorolaiset, mutta kuten todettu, kuoroissa homma toimii molempiin suuntiin. – Tälläkin viikolla meillä on neljä harjoitusta. Kyllä se sitoutumista vaatii. Vaikka kuinka taitavasti johtaisi, ketään ei voi korvata, Leelo Lipping kommentoi. Johtaja siis tarvitsee myös sitoutuneet kuorolaiset. – Siitä ei tule mitään, että käydään vain silloin tällöin. Kyllä tämä toiminta vaatii, että kävisi mahdollisimman paljon harjoituksissa. Kun uusia laulajia tulee, heidät pitäisi saada myös pysymään ja sitoutumaan, sanoo kuoron varapuheenjohtaja Mikko Kuuri-Riutta . Näillä eväillä kuoro voi ottaa isojakin haasteita, kuten Porin Laulajat 80-vuotiskonsertissaan sunnuntaina laulaessaan Mozartin c-mollimessun yhdessä solistien ja soitinyhtye Camerata Finlandian Ensemblen kanssa. Sen lisäksi juhlakonsertti tarjoaa koosteen perinteisiä suomalaisia kuorolauluja. Kun kuoro on pysynyt hengissä ja hyvässä vedossa 80 vuotta, jotain täytyy tehdä kuorossa oikein. Kuorolaiset kehuvat mieluusti hyviä johtajia ja sillä on tietysti iso merkitys. Johtajan pitää vaatia, mutta ei kuitenkaan liikaa. – Tämä on harrastus ja ihmiset tulevat vapaaehtoisesti. Mukana täytyy olla huumoriakin, sanoo kuorossa 30 vuotta laulanut Ritva Paasinen . Johon Leelo Lipping lisää, että on totta kai tärkeää tulla keskenään hyvin toimeen. – Mutta musiikki tekee loppuun sen työn, mitä ei pystytä sanoilla hoitamaan, hän jatkaa. Aikoinaan Porin Työväen Mieskuoroa johtajana toiminut Kaj Vartio ajattelee asian näin: – Amatöörikuoro ei anna anteeksi taiteellista tasoa. Amatöörin pitää vain tehdä kovempi työ kuin ammattilaisen, joka voi laulaa vaikeankin tekstin suoraan nuoteista. Meidän taas pitää opetella nuotit ja siihen jo menee valtavasti energiaa. Onnistunut kuorotyö on siis monen tekijän summa. Kuoro on yhteisö, jossa on hyvä olla, mutta pelkkä hyvä olo ei tuota hyviä tuloksia. – Tämä ei ole mikään kerho, vaan Porin Laulajat, toteaakin kuoron pitkäaikainen puheenjohtaja Sirkka Mahkonen napakasti. Viime kädessä yhdessä ollaan rakkaudesta musiikkiin. – Vaikka kuinka hienosti osaisi oman stemmansa, se ei vielä riitä. Vasta kun kaikki loksahtaa paikoilleen ja kaikki soi yhteen, sieltä tulee se hieno tunne. Se tuntuu niin hienolta, että tulee melkein vedet silmiin, Sirpa Lahti todistaa. Porin Laulajat vaikuttaa kaikin puolin tasapainoiselta yhteisöltä. Uudet tulokkaat otetaan vastaan antamalla kullekin oma kummi, jonka tehtävä on opastaa tulokas kuoron käytännön elämään. Ketään ei jätetä yksin könöttämään, kaikki auttavat. Rohkaisua saatetaan tarvita, jos ei ole koskaan laulanut kuorossa. – Kuorossa pitkään laulaneille esimerkiksi joulukonsertissa saattaa olla puolet tuttuja lauluja, kun uusi laulaja ei ehkä ole laulanut niistä yhtään, Mikko Kuuri-Riutta sanoo. Sisään pääseminen ohjelmistoon vie aikaa, vaikka olisi aiemmin kuoroissa laulanutkin. Ensikertalaiset taas vaativat tarkempaa ohjausta. – Ei haittaa, vaikka ei heti onnistuisi. Kun toiset osaavat paremmin, siinä voi tulla paniikki. Minä en voi kuoron edestä ottaa jokaista laulajaa huomioon, ja siinä on kuorolaisilla tärkeä tehtävä, Leelo Lipping tähdentää ja kehuu, miten kuoron mieslaulajat ottavat tulokkaat viereensä laulamaan. – Meillä on sellainen käytäntö, että kun uusi laulaja tulee, hänet pannaan aluksi sellaisen laulajan viereen, jonka kuoronjohtaja katsoo osaavan. Kun aikaa on kulunut riittävästi, kuoronjohtaja laittaa hänet siihen kohtaan, mihin katsoo hänen äänensä sopivan, Kaj Vartio sanoo. Kuorossa on nyt noin 50 laulajaa, joista 14 on miestä. Se on sekakuorolle ihan hyvä balanssi miehiä ja naisia, Leelo Lipping sanoo. – Miesten äänet kantavat paremmin ja siksi harrastajakuorossa voi olla enemmän naisia. Äänikuva on riittävän tasapainossa. Juhlakonserttiin on valmistauduttu pitkään ja osia Mozartin messuista on esitetty konserteissa. Nyt on viimeistelyn viimeinen hetki. – Tärkeä on päästä siihen, että silmät saisi irti nuoteista mahdollisimman paljon ja voisimme tehdä fraaseja ja muotoilla nyansseja. Mozart ei ole helppo, sen pitäisi olla kevyttä ja samalla kantavaa, eikä se tule itsestään, mutta sitä on haettu ja saavutettukin, Leelo Lipping sanoo. Porin Laulajien 80-vuotisjuhlakonsertti Keski-Porin kirkossa sunnuntaina 9. huhtikuuta klo 18. Johtaja Leelo Lipping, sopraano Marja Haapaniemi, mezzosopraano Laura Mäkitalo, tenori Ville Salonen, basso Marko Nykänen, urut Juhani Romppanen, kamariyhtye Camerata Finlandia Ensemble. Ohjelmassa Mozartin c-mollimessu ja Leevi Madetojan, Taneli Kuusiston, Juhani Komulaisen, Selim Palmgrenin, Jean Sibeliuksen, Väinö I Haapalaisen ja Otto Kotilaisen lauluja kuorolle ja pienryhmälle. Sekakuoro, perustettu 31.8. 1937 Juuret johtavat vuonna 1885 perustettuun Sininauhayhdistys Alphaan ja sen sekakuoroon. Raittiusasialle omistautueen Alphan sijasta sen johtaja, kanttori Samuli Toiviainen halusi itsenäisen kuoron, joka voitaisiin hyväksyä kaikissa aatesuunnissa. Kuorossa on tällä hetkellä 49 laulajaa Kuoroa johtaa Leelo Lipping Esittää kevyttä ohjelmistoa, perinteisiä suomalaisia kuorolauluja ja suurempia kuoroteoksia Osallistuu säännöllisesti Sulasolin, Sekakuoroliiton sekä Sulasolin Satakunnan piirin soitto- ja laulujuhlille Konsertoinut ulkomailla, usein muun muassa Virossa Ystävä- ja yhteistyökuorot Jäämien Kuoro Tampereella ja Sekakuoro Sirpaleet Vaasassa