Taiteilija maalaa, mitä Porin osalta on odotettavissa: superkesä kaupunkilaisen silmin

Taiteilija maalaa, mitä Porin osalta on odotettavissa: superkesä kaupunkilaisen silmin

Anni Hurmila lataa teoksiinsa kesäkaupungin tunnelmaa: Yhdessä, vesiliukoinen öljyväri, 2018.

Kati Heljakka

Kuvataide

54 palaa. Anni Hurmila P-galleriassa 1. heinäkuuta saakka.

Kankaanpääläinen Anni Hurmila maalaa vesiliukoisin öljyvärein teoksiinsa sen, mikä on vielä Porin osalta odotettavissa: superkesän. Inhimillisine tekijöineen se on lähiviikkoina oleva yhtä joutilaiden massojen hidastempoista hyörimistä, urbaania nautiskelua täysimmilleen avautunein aistein.

Hurmilan näyttely jäsentyy kahteen kokonaisuuteen, joissa ensimmäisessä edetään flanöörin päämäärättömällä maltilla, toisessa näkökulma kiepautetaan ilmatilaan. Hidastempoisuus ohjaa molemmissa katsojan silmiä.

Etäisyyksiä-akryylityön tähtäimessä on tutunnäköinen kaupunki, lintuperspektiivistä katsoen osa lattialle aseteltua maastokuviota. Sen palaset ryhmittyvät näkökenttään kuin pelilauta tai strateginen karttakuva. Hienoa, että tilateosta silmäillään alaspäin, eikä muu ripustus tunge häiriöksi seiniltä.

Suuri sali on omistettu harvalukuisille mutta yksityiskohdiltaan yltäkylläisille maalauksille. Väljyys ja valo kuuraavat gallerian kesäkuntoon vastapainoksi Hurmilan sopivasti boheemeille tuokiokuville, joissa väki piipahtelee kivijalkapuoteihin, lainehtii aperitiiveille ja kokoontuu kahviloihin.

Kiire-työn visuaalisuus ei välitä nimenmukaista viestiä, Alkuilta-maalauksessa näyttäisi jo siltä kuin sen keskiössä tapailtaisiin tanssiaskelia. Entä jos kukaan ei katso taltioi nykyihmisen dilemman - massassa minuus painuu taka-alalle ja menettää kaupungin mittakaavassa merkitystään. Mutta katsomaan ja katsottavaksi, näin kesää lähdetään kokemaan.

Murretun paletin kuvat tuovat mieleen pariisilaisen kaupunginosan nopeasti suditut katumaalaukset. Kuvittelemani Montmartren sijaan maalattu paikka pitäytyy anonyyminä, mutta ilmansuunnasta annetaan aavistus.

Eteläisemmän Euroopan eloisille pikkukaduille tunnelma tuntuisi katsojaa kuljettavan. Ehkä kyseessä onkin toivekuva: Kesällä kaikki on toisin, täälläkin. Kadut elämää tulvillaan, kuten Yhdessä-teoksen turistipari näyttäisi sivusta tutkailevan.

Jos puita, suihkulähteitä ja sirkushuveja olisi omalla Etelärannalla enemmän, tältä se voisi näyttää: Kuviin säilötty jazzkatu, yllään alkuillan seitinohut päihtymys kollektiivisesta kesätunnelmasta aikana ennen etuliitettä.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio