Sibeliuksen musiikki kirkasti itsenäisyysjuhlan Porissa

Kaija Huida

Musiikki

Porin kaupungin itsenäisyyspäivän juhla

6.12. Promenadisalissa. Pori Sinfonietta, kapellimestari Janne Nisonen. Solistit Reetta Haavisto, sopraano ja Erik Rousi, bassobaritoni. Kalle Seppälän ja Enni Rajalan videoteos Yhdessä. Juhlatervehdys Diana Bergroth-Lampinen.

Outi Tarkiaisen teos Joye käynnisti tuoreesti Porin kaupungin itsenäisyyspäiväjuhlan. Kantaesitys on Pori Sinfoniettan tilausteos. Säveltäjä haluaa kuvata fanfaarissa ihmisen kokemaa onnen hetkeä.

Miniatyyri vangitsi kuulijan leppeään onnen tunteeseen. Lopun vaskien, trumpetit ylinnä, pilkahdukset toivat pirteän muistuman perinteisestä fanfaarista.

Ylikapellimestari Janne Nisosen suunnittelema ohjelma suuntasi valoisasti tulevaisuuteen. Balladissa Jean Sibeliuksen näytelmämusiikista Kuningas Kristian II Janne Nisonen loihti orkesterista esiin jopa riehakkaita sävyjä.

Sibeliuksen lauluissa Flickan kom från sin älsklings möte, Lastu laineilla ja Var det en dröm? Reetta Haaviston sopraano soi hienostuneesti.

Jorma Panulan sovittamassa kansanlaulusikermässä Reetta Haavisto ”irrotteli” rempseästi.

BassobaritoniErik Rousin kanssa esitetyssä Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maijassa vaikutti hiukan siltä, ettei sävellaji täysin istunut Haaviston korkeassa rekisterissä.

Oskar Merikannon duetto Onnelliset-laulusta oli kaunein ”naismuistiin”. Yleensä sopraanon melodia kantaa ja toisen äänen juuri ja juuri erottaa, paikoitellen. Erik Rousin baritoni soi täyteläisesti ja joka sävel erottui lämpimän täydentävästi Reetta Haaviston hunajaisen melodian alapuolella.

Erik Rousin äänenkäyttö poikkeaa edukseen miespuolisten laulajien vallitsevasta käytännöstä. Rousi keskittyy sointiin ja laulua kuunnellessa ei tule ajatelleeksi sukupuolta, vaan soinnin kauneutta. Miehekäs konsonanttien korostaminen ei häiritse vokaalista linjaa. Teksti on kuitenkin selkeää.

Erkki SalmenhaaranKolme japanilaista laulua puhutteli koruttomalla luontevuudellaan ja Ristilukki (alun perin Kuningas Kristian II:sta) dramaattisuudellaan.

SibeliuksenSinfonia nro 3 (1907) on klassinen, vailla myöhäisromantiikan painolastia. Säveltäjän suositus orkesterin vahvuudeksi oli viuluja 12/10 ja matalia jousia kahdeksan sektiossa. Ensimmäisiä viuluja oli puolet siitä ja alttoviuluja ja selloja kolme.

Promenadisalin loistavan akustiikan tukemana Janne Nisonen kaivoi Pori Sinfoniettasta teoksen sisältämät ”sointiväriorgiat”. Hitaan osan teemojen mietteliäs ”makustelu” vauhdikkaan ensiosan vastapainona oli loistava tehokeino.

Jännitteet kirkastuivat yksiteemaisessa finaalissa scherzon jälkeen, määränpäänä, Sibeliuksen sanoin, kristalloituminen kaaoksesta.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös