Satakuntalaiset kirjoittajat yhdistävät jälleen voimansa karmaisevissa juhannustarinoissa

Heikki Westergård
Satakuntalaiset kirjoittajat yhdistävät jälleen voimansa karmaisevissa juhannustarinoissa

Porilainen Arttu Tuominen on yksi juhannusaiheisten kauhunovellien kirjoittajista.

Jari Olavi Hiltunen

Kirjat

Tulipunainen mekko – valon ja varjon tarinoita. Toim. Juha Mäntylä ja Arttu Tuominen. Varjo Kustannus 2018. 199 s.

Kesäkuussa ilmestynyt novelliantologia Tulipunainen mekko sisältää yksitoista juhannusaiheista rikos- ja kauhunovellia. Kertomuksissa kurkistellaan ihmismielen pimeään puoleen yllättävien ja totuttujen aihelmien kautta. Suomalainen luonto ja yötön yö ovat tärkeitä tarinaniskennän kannalta.

Tulipunaisen mekon novellit eivät tervehdi keskikesän juhlaa onnellisella tunteella, vaan enemmän teksteissä on kauhua, jännitystä ja rikoksia. Saatetaanpa jossakin novellissa jopa syödä pahaa-aavistamaton vieras suvun kesken grilliruokana!

Honkajoella asuvien Anu ja Eero Korpisen aistillisessa yhteisnovellissa seurataan maalaistalon tyttären ja piikatytön herkkää rakkaustarinaa. Nuoret nukkuvat pitkään yhdessä piian aitassa, kunnes talon tytär naitetaan samaa säätyä olevan miehen kanssa. Tyttöjen rakkauden väkivaltainen päätös johtaa traagisiin seurauksiin.

Kokoelman parhaita on merikarvialaissyntyisen Juha Mäntylän Möttö-novelli. Teksti kertoo merikarvialaispojasta, joka tappaa äitinsä ja lähettää sen jälkeen isälleen vuosia kirjeitä äitinsä nimissä. Sitten juhannuksena poika näkee kuolleen äitinsä kotonaan, ja sama toistuu seuraavana juhannuksena…

Porilaisen Arttu Tuomisen novellissa pulska mieshenkilö katkeroituu vaimonsa alituiseen nalkutukseen ja pistää itsensä remonttiin. Groteski juttu huipentuu juhannuksena karmaisevaan saunomiskisaan tutun miehen kanssa.

”Miehen tekisi mieli lähteä illalla tanssimaan lähimmälle lavalle. Siellä hän voisi katsella naisia kesämekoissaan. Hetken hän istuu haaveissaan, pyörittää punamekkoista naista lanteillaan ja kuulee jo tangon tummat sävelet. Mutta hätkähtää sitten kuvitelmaansa. Sehän voisi olla vaarallista.”

Näin aivoittelee yksinäinen maalaismies mikkeliläisen Helena Nummisen nimikkonovellin alussa. Sitten hän löytää juhannusaattona mökistään punaisen mekon. Mekon keijumainen omistajakin saapuu paikalle kuin unessa, ja menneet synnit romahtavat miehen niskaan.

Tulipunaisen mekon kertomukset ovat kaikki ammattikirjoittajien käsialaa. Tyylillisesti tekstit poikkeavat toisistaan jonkin verran. Ronskein kertojanääni on teuvalaisen Henry Ahon zombi-tarinassa.

Uutuusantologia on tavallaan jatkoa Tuomisen ja Mäntylän edelliselle yhteistyölle, vuosi sitten ilmestyneelle novellikokoelmalle Koivulehto (Helmivyö). Myös tässä kokoelmassa kirjoittajat tähysivät juhannuksen myytteihin ja sattumuksiin irvokkaiden kauhutarinoiden kautta.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio