Poika isän jalanjäljillä: Tyko Tuulivaarasta tuli Aki Peltosen tapaan ääniteknikko

Heikki Westergård
Poika isän jalanjäljillä: Tyko Tuulivaarasta tuli Aki Peltosen tapaan ääniteknikko

Työpöydän ääressä – tämä laitteisto on tullut tutuksi niin poika Tyko Tuulivaaralle kuin isä Aki Peltosellekin.

Mikko EloPori

– Soita Master Of Puppets!

Näin tokaisi kaksikymppinen Toni Randell muutaman vuoden ikäiselle Tyko Tuulivaaralle, kun tämä oli istahtanut rumpujen taakse Porin nuorisotalon kellarikerroksen studiossa.

Tämä on Tuulivaaran varhaisin muisto siitä, millaisessa ympäristössä hänen isänsä, ääniteknikko Aki Peltonen työskenteli.

Tuosta hetkestä on kulunut nyt noin 15 vuotta, ja myös Tuulivaarasta itsestään on tullut ääniteknikko. Niin on muuten Randellistakin, mutta se on toinen tarina.

– Tuli mieleen sellainenkin, että viikonloppuisin pääsin nokkakärryjen kyytiin, kun roudasit kamoja keikoille, poika-Tyko mainitsee.

– Niin, kärryt olivat tyhjinä aina toiseen suuntaan kuljettaessa ja hyppäsit kyytiin. Kyllä minä tuon leikin muistan, isä-Aki hymyilee.

Tuolloin ei Tyko vielä äitynyt paukuttamaan Metallican kappaletta, mutta vuonna 2008 alkoivat rummut päristä. Peltonen oli rakentanut uuden studion uusiin tiloihin, ja 11-vuotias Tuulivaara innostui rumpujen soitosta toden teolla.

Peltonen on antanut pojalleen mahdollisuuden tutustua soittimiin ja äänikalustoon, mutta tyrkyttää hän ei ole halunnut, eikä ole ollut tarvettakaan.

– Olen antanut Tykon itse innostua siitä, mistä on innostunut. Hän on ollut hyvin oma-aloitteinen.

Musiikkiperintö on kulkenut suvussa jo pidempään. Vuonna 1963 syntyneen Aki Peltosen isä oli haitarinsoittaja, ja myös Akin ensimmäinen soitin oli haitari. Vähän myöhemmin toinen haitareista vaihtui sähkökitaraan, ja ensimmäiset rockbändiviritykset käynnistyivät.

Isä ei ollut enää tätä siirtymävaihetta kommentoimassa, sillä hän kuoli 1970-luvun puolivälissä.

Annankatu 6:ssa musiikki-, teatteri- ja taidetoiminta sykki vireänä 1980-luvun alussa. Aki Peltonen ajautui työllistämisprojektin kautta taideohjaajaksi ja innostui tässä pestissään opettelemaan äänittämisen saloja.

– Äänittämällä halusin auttaa lukuisia tuolloin vaikuttaneita bändejä. Samalla tuotimme musaa myös teatteriesityksiin.

Ääniteknikon työt kävivät vähitellen yhä ammattimaisemmiksi. 1980-luvun lopussa Peltonen huomasi työskentelevänsä päivät sahalla ja hääräävänsä yöt studiolla. Oli aika tehdä ratkaisu, ja sahatyöt saivat jäädä. Vapaampi työllistämisvaihtoehto kutsui.

– 1990-luvun alussa studiotöitä riitti, ja minunkin studioltani lähti erityisen paljon levyjä painoon. Nyt töitteni painopiste on siirtynyt keikkatyöskentelyyn ja laitteiston vuokraamiseen.

Myös Tyko Tuulivaaran tie kulki äänitekniikan pariin soittamisen kautta. Melkein heti rumpujensoiton aloitettuaan Tuulivaara pääsi ensimmäiseen yhtyeeseensä.

Jossain vaiheessa omien bändien äänittäminen tuli ajankohtaiseksi. Tuulivaara oli luonnostaan se, joka päätyi isänsä studiossa nappuloita vääntämään.

Varsinaisia mestarin ja kisällin rooleja eivät isä ja poika ole missään vaiheessa omaksuneet.

– Äänitykseen ja äänentoistoon liittyy lukuisia tekniikoita, joita Tyko on seurannut vierestä ja tehnyt sitten itse, Peltonen kertoo.

Peltonen ei ole alan kouluja muodollisesti käynyt, mutta Tuulivaaralla on esittää tuoreet paperit Palmgren-konservatorion musiikkiteknologian linjalta.

– En ole kuitenkaan vielä päättänyt, olenko ensisijaisesti muusikko vai ääniteknikko. Palkallisia töitä on ääniteknikkona varmaankin enemmän, Tuulivaara pohtii.

Peltonen ja Tuulivaara ovat kuroneet umpeen sukupolvien välistä kuilua Betonisiltojen Alle -projektissa. Yli kahden vuosikymmenen ikäisessä yhtyeessä Peltonen oli aiemmin nuorin jäsen, mutta nyt toiseksi nuorin.

– Kasataan nyt vanhojen äijien kanssa tätä bändiä studiotyöskentelyyn. Se on varmaan Tyko, joka joutuu soittamaan rumpuosuudet, Peltonen hymyilee.

1960- ja 1990-luvulla syntyneillä voisi kuvitella olevan varsin erilaiset musiikillisen kiinnostuksen kohteet. Peltosen ja Tuulivaaran musiikkimaut osuvat kuitenkin monessa kohtaa yksiin.

Esimerkki yhteisistä artistisuosikeista tulee Tuulivaaran mieleen vasta pienen pähkäilyn jälkeen.

– Brasilialainen pianisti-huilisti Hermeto Pascoal löytyi isän cd-soittimesta.

Digitalisoitumisen aikakausi on tuonut pikku kotistudiot muusikkojen käden ulottuville. Moni kokee, ettei ammattimaista studiota tarvita enää musiikin taltiointiin ainakaan prosessin kaikissa vaiheissa.

Studiotyöt ovat siis vähentyneet mutta keikkatöiden määrä pysynyt vähintään samana. Tuleva kesäkausi pitää Aki Peltosen kiireisenä. Festivaalit, kesäteatterit ja puhetilaisuudet tarvitsevat ääniteknikkoa.

– Nuorempana saattoi olla vuosien ajan samat kesähommat. Nykyään on enemmän myllerrystä – vanhoja tapahtumia kuolee ja uusia syntyy.

Tuulivaaran kesäkalenteriin mahtuu muun muassa soittokeikkoja muusikkona, klubikeikkojen miksausta ja festivaalilavojen kasausta. Hänen apukätensä ovat käytössä niin Porisperessä kuin Seinäjoen Tangomarkkinoillakin.

15 vuotta sitten Master Of Puppets ei vielä irronnut pikku-Tykolta, mutta nyt hän soittaisi Metallica-klassikon todennäköisesti paremmin kuin sen alkuperäinen rumpali. Tuulivaara on melkoinen ässä rumpusetin takana, ja Lars Ulrich on saanut laiskasti treenaavan miljonäärin maineen.

– Olimme katsomassa Metallicaa Sonispheressä vuonna 2009. Muistan jo silloin 12-vuotiaana ajatelleeni, että tunnen itsekin monta tyyppiä, jotka voisi hyvin laittaa tilalle rumpuja soittamaan.

Aki Peltonen ja Tyko Tuulivaara

Vuonna 1963 syntynyt porilainen Aki Peltonen tunnetaan ääniteknikkona sekä kitaran ja haitarin taitajana.

Vuonna 1997 syntynyt porilainen Tyko Tuulivaara on kunnostautunut ääniteknikkona ja rumpalina.

Ääniteknikoilla on laaja työnkuva, johon kuuluvat niin musiikin äänittäminen ja miksaaminen studiossa kuin keikkojen ja muiden tilaisuuksien äänentoisto.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös