Pohjoismainen noir haluaa kansainvälisille kankaille – Ovatko sarjamurhaajat vaihtamassa Amerikan suurkaupungit ja syrjäteiden motellit viileän Pohjolan lumikenttiin?

Elokuva-arvio: Lumiukon pitäisi aloittaa norjalaisen rikoskirjailijan Jo Nesbøn teoksiin perustuva elokuvasarja. Alku ei lupaa hyvää.

Pohjoismainen noir haluaa kansainvälisille kankaille – Ovatko sarjamurhaajat vaihtamassa Amerikan suurkaupungit ja syrjäteiden motellit viileän Pohjolan lumikenttiin?

Michael Fassbender on Harry Hole norjalaisdekkarin filmatisoinnissa Lumiukko, jota katsoessa tulee vilu sekä oikeista että vääristä syistä.

Kari Salminen

Elokuva

Lumiukko

Ohjaus: Tomas Alfredson. Pääosissa: Michael Fassbender, Rebecca Ferguson, Charlotte Gainsbourg, Chloe Sevigne, Val Kilmer, J.K. Simmons. Kesto: 1h 59min.Ikäraja: K16.

Kasassa näyttäisivät olevan kortit, täyskäsi, jolla ei luulisi epäonnistuvan. On pohjoismaisen noirin mestari Jo Nesbø ja romaani Lumiukko. Tuottajana on toiminut Martin Scorsese. Ohjauksesta vastaa Thomas Alfredson, jonka elokuvat Ystävät hämärän jälkeen (2008) ja Pappi, lukkkari, talonpoika, vakooja (2011) tekivät vaikutuksen.

Sitten on vielä liuta tähtiä. Michael Fassbender vetää letkaa, jossa Rebecca Ferguson ja Charlotte Gainsbourg loistavat. J. K. Simmons ja Val Kilmer tuovat sivustasta karismaa.

Tehoja uupuu

Harry Hole (Fassbender) on rikostutkija, joka toimii toisin. Kuppia kaatuu ja maailma on sen mukainen. Nyt lumen maassa naisia vaanii sarjamurhaaja. Holen tehtävänä on uuden lahjakkaan apurinsa kanssa sommitella hankalista palasista oikeaan osuva kertomus.

Lumiukko on hyytävien olosuhteiden painama noir-elokuva, jossa lumiukot nauravat kolkosti ihmispolojen pyristelyille. Tarina koostuu synkistä aavistuksista ja turhista vinkeistä.

Jotenkin lasittunut persoona Hole ei ole Fassbenderin esittämänä mikään samastumiseen kutsuva kaveri, eikä kerronnan sekavuus muodostu taide-efektiksi, joka nosti ohjaajan John le Carré -filmatisoinnin korkealle. David Fincherin jäljillä ollaan, mutta tehoja uupuu.

Eri aikatasojen kanssa pelaaminen laimentaa jännitystä sen sijaan, että se korostaisi arvoitusta. Dekkarihahmon roolikuvassa on sopivaa epävakaan persoonallisuuden varjostusta, mutta dialogissa ei ole kehumista.

Osaa elokuva viihdyttääkin

Norjan ensimmäisen sarjamurhaajan tapaus melkein hautautuu vara-Valhallan jäätävän visuaaliseen valkeuteen. Kyllähän elokuva viihdyttää osaa etenkin, kun se tarkentaa yksityiskohtiin. Silti tuntuu kuin arvoitusrakenne olisi hajonnut ja sitten kasattu uudestaan vieraskielisellä manuaalilla.

Suuri osa kirjan verevintä materiaalia on riisuttu elokuvasta. Etenkin naisetsivän roolia on ohennettu merkitsevän miehisen kasvoarkkitehtuurin hyväksi. Aivan kuin murhaajan pakkomielteet olisivat ohjailleet myös elokuvantekijöitä.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös