Näyttelyarvio: Ilona Romusen maalauksissa luonto ei auta ihmistä

Tuuli Penttinen-Lampisuo
Näyttelyarvio: Ilona Romusen maalauksissa luonto ei auta ihmistä

Ilona Romusen teos Heinikko (2018). Akryyli mdf-levylle.

Tuuli Penttinen-Lampisuo

Olla osa

Ilona Romunen. Galleria 3h+k, Itsenäisyydenkatu 47, Pori. Avoinna 19.7. saakka.

Ihminen sulkee silmänsä ja kääntää selkänsä merelle. Tuuli tuivertaa hiuksia aaltojen tahtiin, mutta kasvot ovat kuin vahan jähmettämät.

Välissä kuvaa tilannetta, jossa ihminen hakee rauhaa rannalta, mutta kykenee tuskin hengittämään suolaista meri-ilmaa. Horisonttikin ahdistaa.

Luonto ei vastaa Ilona Romusen (s. 1986) akryylimaalausten henkilöiden tarpeisiin. Ei masennus parane öisessä Heinikossa kököttämällä. Maisema itsessäänkin tuottaa pettymyksen.

Häikäisevät kukkulat ja jäävuoret on nimetty Muovivuoriksi. Tietoisuus paljon puhutusta muoviroskasta pilaa ilon maisemien kauneudesta.

Jäämeri-teoksessa joku seisoo vedessä ja kurkistaa pelastusrenkaaseen kuin sieltä vastausta etsien. Hakeutuminen luontoon parantaa hyvinvointia, mutta näen näyttelyssä myös yhteiskunnan pelastusrenkaiden tarvekuvausta.

Päihdepoliklinikan tai psykiatrisen hoidon avulla voi saada tarvittavan nosteen, joka edistää myös luonnosta nauttimista.

Tuuli Penttinen-Lampisuo
Iida Romusen työ Muovivuori II (2018). Akryyli mdf-levylle.

Iida Romusen työ Muovivuori II (2018). Akryyli mdf-levylle.

Maalausten voima on neonkirkkaissa tehoväreissä ja läpikuultavien sävyjen selkeärytmisessä liikkeessä. Uudemmissa teoksissa väriaineksen kuulaat ja raskaat painotukset sijoittuvat luontevasti.

Esimerkiksi Eriste-teoksen tausta muodostaa mielenkiintoisen sommitelman lennokkuutta ja tahmeutta.

Verkkolehti Mustekalassa on Kuvataideakatemian lopputyönäyttelyn siivittämänä keskusteltu siitä, miksi nuoret taiteilijat yhä valitsevat ilmaisuvälineekseen maalauksen, ja vieläpä sen perinteisen muodon, eli taulun.

Olla osa on Turun taideakatemiasta valmistuneen Romusen ensimmäinen yksityisnäyttely. Hänen teoksiinsa sopivat hyvin Taideyliopiston Kuvataideakatemian professori Tarja Pitkänen-Walterin sanat Mustekalassa 2.7.2018:

”Käsin työstettävässä materiaalisuudessaan, rytmeissään, väreissään, tekstuureissaan ja tunnuissaan sekä elementtien välisissä suhteissaan maalaus antaa tilaa väitteistä vapaalle mieli-ruumiin liikkeelle. Se antaa mahdollisuuden hahmottaa toisin, muuttua toiseksi.”

Maalauksen katsominen on mahdollisuus, jolle katsoja joko avautuu tai sitten ei.

Romunen sanoittaa taidettaan niukasti. Silti maalaukset synnyttävät kokemuksia säätilasta iholla, silmiä kivistävistä maisemista tai olotilasta, jota kuvaa outo klöntti nimettömässä teoksessa.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio