Näin hevoset kuuluvat vahvasti Miina Äkkijyrkän elämään – Taiteilija arvosteli Kokemäellä hevostaidetta ankarasti

Taru Peltosaari
Näin hevoset kuuluvat vahvasti Miina Äkkijyrkän elämään – Taiteilija arvosteli Kokemäellä hevostaidetta ankarasti

Miina Äkkijyrkkä ilahtui kohdatessaan Kokemäellä sunnuntaina oman veistoksensa Uranos M. Hän teki sen vuonna 1972 Kokemäen kartanon isännälle Erik E. Grönlundille. Uranos M oli Grönlundin omistama hevonen.

Sini KuvajaKokemäki

Nimi pukee naista yhä. Kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä vieraili Kokemäellä sunnuntaina ja arvosteli Sataravin taidekilpailun hevosaiheisia maalauksia jyrkästi. Joku tauluista piti kääntää seinää vasten, kun Äkkijyrkkä ei sietänyt sitä silmissään.

–Hevonen on anatomisesti vaikea tehdä, Äkkijyrkkä totesi teoksia katsoessaan.

Kilpailun finalistien joukossa oli myös Äkkijyrkän silmää viehättäviä maalauksia. Tuomaristossa myrsky odotti silti nousemistaan.

Äkkijyrkkä ei päätynyt yhdeksi taidekilpailun tuomareista sattumalta. Vaikka kuvataiteilija tunnetaan lehmistään, hänellä on pitkä kokemus myös hevosista ja hevostaiteesta.

Hänellä on myös vahva linkki Kokemäelle. Siitä muistuttaa Kokemäenkartanolla seisova Äkkijyrkän veistos Uranos M vuodelta 1972.

Kokemäellä alettiin järjestää kesäraveja 70 vuotta sitten, kun Kokemäenkartanon isäntä Erik E. Grönlund lahjoitti 18 hehtaaria maata ravikäyttöön.

Äkkijyrkkä ja Grönlund olivat 1970-luvulta alkaen läheisiä tuttavia. He tapasivat, kun parikymppinen Äkkijyrkkä lensi kannustamaan suomalaista huippuravuria Charme Asserdalia Ranskaan asti. Äkkijyrkkä matkusti sittemmin Grönlundin mukana tämän seurueessa pohjoismaisissa raveissa. Varakas Grönlund kuljetti matkoillaan mukana suurta joukkoa, joka keskittyi yhdessäoloon, keskusteluun kaikesta maan ja taivaan välillä sekä juhlimiseen.

Hevoset ovat kuuluneet Miina Äkkijyrkän elämään pikkulapsesta saakka. Isä istutti hänet tamman selkään kaksivuotiaana. Murrosiässä Äkkijyrkkä ajeli polttopuukuormia Vuokko-tammalla.

Hänen suhteensa Vuokkoon oli niin läheinen, että hänestä on lähes liian kipeä muistella hevosta. Luottamus oli niin vahva, että hän saattoi hypätä milloin tahansa vauhdista hevosen selkään ja ohjata sitä laukassa ilman minkäänlaisia päitsiä tai suitsia. Välillä hän putosi selästä, ja silloin hevonen pysähtyi odottamaan.

Äkkijyrkkä on opiskellut Ypäjän hevosopistolla ja kasvattanut varsoja. Hänellä on edelleen useampi oma suomenhevonen. Yksi niistä on varsa, jonka koulutuksen hän hoitaa osin itse.

Hän on myös kuvannut hevosia veistoksissaan ja piirroksissaan.

 

Taru Peltosaari
Miina Äkkijyrkkä vieraili Kokemäellä sunnuntaina Sataravin hevosaiheisen taidekilpailun tuomarina. Tässä hän tutki yhtä finalisteista, Laitilasta kotoisin olevan Jyrki Siivosen teosta Pyöreitävuosia. Taustalla näkyy porilaisen Timo Malinin maalaus Liinakko punarautias, suomenhevonen satavuotias.

Miina Äkkijyrkkä vieraili Kokemäellä sunnuntaina Sataravin hevosaiheisen taidekilpailun tuomarina. Tässä hän tutki yhtä finalisteista, Laitilasta kotoisin olevan Jyrki Siivosen teosta Pyöreitävuosia. Taustalla näkyy porilaisen Timo Malinin maalaus Liinakko punarautias, suomenhevonen satavuotias.

Kokemäen taidekilpailun hevoskuvista Äkkijyrkkä oli eri mieltä kuin muut tuomarit. Tuomaristo vetäytyi suljettujen ovien taakse pitkäksi ajaksi käymään kiivasta keskustelua.

–Tässä melkein väännettiin kättä, käytiin kamppailua eritasoisten töiden välillä. Voittaja oli suhteellisen selvä ja helppo kaikkien hyväksyä, Äkkijyrkkä totesi.

Se voittajateos julkistetaan Kokemäen juhannusraveissa. Kilpailun tasoa Äkkijyrkkä luonnehti hajanaiseksi.

Hän on haaveillut tekevänsä vielä tänä vuonna oman hevosaiheisen näyttelyn suomalaisen hevosen historiasta.

–Mutta se taitaa jäädä haaveeksi, kun hoidan yksinään hoidan karjaa, kanoja, remonttia ja rantasaunan korjausta.

Hänen kesäänsä mahtuu myös lehmien katselua, varsan opetusta ja mummoilua tyttärenpojan seurassa. Seuraava taidenäyttely on Singaporessa syksyllä.

Vasikkakuvia tehdessään Miina Äkkijyrkkä on pohtinut myös tulevia sukupolvia.

–Kun lehmän maito on määritelty myrkyksi ja epäterveelliseksi energiaksi, niin tuleva aika voi miettiä, mitä varten noista eläimistä on tehty kuvia.

Hän kokee vastuukseen kuvanveistäjänä sen, että hän vangitsee materiaaliin jotain, mikä edustaa oman aikansa todellisuutta.

–Minulle oikeastaan suurin innoituksen ja lumon lähde lehmässä on vasikan uteliaisuus ja riemu, se yltiöpäinen elämän ahmiminen, Äkkijyrkkä sanoo.

Hevosissa häntä puolestaan kiinnostaa eläimen ja ihmisen yhteistyö. Hevonen on kulkenut ihmisen rinnalla sodassa ja rauhassa, muokannut kiviset pellot, kuljettanut lukemattomat ratsastajat.

Äkkijyrkkä haaveilee ajasta, jolloin hevosia käytettäisiin esimerkiksi pelastustehtävissä loukkaantuneiden ihmisten kuljettamiseen vaikeassa maastossa.

–Tällaista ihmisen ja hevosen yhteistyötä voi rakentaa vielä enemmän, ei pelleilyyn ja agilityyn, vaan hyödylliseen työhön. Vaikka yhdyskuntapalveluun, jossa ajellaan hevosella ja siirretään pienellä kärryllä roskia tai kevyttä lähitavaraa siirretään. Siinä on hevonen paremmassa käytössä kuin vain tarhassa seisomassa loimitettuna, odottamassa että iltaruoka tulee.

Muistot hevosesta maisemassa ovat jääneet lapsuudesta vahvoina Äkkijyrkän mieleen: Hevonen tukkimetsässä ponnistelemassa umpihangessa. Hevonen pellolla kyntämässä tai heinähäkin kanssa.

Juuri näistä muistoista häntä kiehtoisi tehdä näyttely. Mutta siihen ei tunnu nyt olevan aikaa. Hän pelkää joutuvansa iän takia vähitellen luopumaan karjastaan. Niinpä hänen on vielä keskityttävä lehmien katseluun, niin kauan kun niitä vielä on.

–Minusta on tärkeää että näistä hyötyeläimistä, hevosesta ja lehmästä, on tullut ihmisten kavereita. Siten täällä on selvitty. Sillä ei kyllä selvitä, että ollaan vain virtuaalissa. Ei ole pelkkää magneettista pölyä tämä elämä. Sitä ei voi väheksyä, mikä hevosen merkitys on maisemassa ja ihmismielessä, Äkkijyrkkä toteaa.

Suomi ja hevonen

Sataravin 70 -juhlavuoden taidekilpailu.

Suomi ja hevonen 100 vuotta -kilpailun parhaimmistoa esitellään Pitkäjärven vapaa-ajankeskuksessa Kokemäellä 25.6. asti.

Finaaliin ylsi 15 teosta. Voittaja julkistetaan Kokemäen juhannusraveissa.

Kilpailun tuomaristoon kuuluvat kuvataiteilijat Miina Äkkijyrkkä ja Johanna Oras, museonjohtaja Henry Flinkman Cedercreutzin museosta, hevosvalokuvaaja Taru Peltosaari ja pr-ammattilainen Maucca Kärki.


Kommentit (1)

  • Susanna Marila

    Kiitos Miina Äkkijyrkkää ja hevosia koskevasta tekstistänne. Äkkijyrkän asenne hevosiin ja lehmiin on kunnioittava, terveellinen muistutus eläinten ja ihmisten yhteisestä taipaleesta Suomen historiassa, elävää historiantuntemusta hyödyn ja ilon merkityksellisestä liitosta.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös