Millainen on työhuoneesi? Kuvataiteilija, kirjailija ja säveltäjä kertovat, mitä kaikkea tarvitsevat käsiensä ulottuville

Veera Korhonen
Millainen on työhuoneesi? Kuvataiteilija, kirjailija ja säveltäjä kertovat, mitä kaikkea tarvitsevat käsiensä ulottuville

Tea Söderlund iloitsee laajennetusta työhuoneestaan. Nyt on tilaa kokeilla vaikkapa sahalla tai poralla.

Mikko Elo

Kun projekti valmistuu, työhuone on kuin pommituksen jäljiltä.

Uusi projekti käynnistyy siivoamisella ja alkaa siten kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä – ja lattialta.

Kuvataiteilija Tea Söderlundia lykästi vuoden 2017 alussa. Hän sai käyttöönsä tilan laajennuksen työhuoneessaan.

Monia eri tekniikoita kokeellisella asenteella käyttävälle Söderlundille lisätila oli erittäin tervetullut. Hän kuvaileekin nykytilannetta ihanteelliseksi.

–Nyt minulla on kaikki tarvittava työhuoneessani. Aikaisemmin tein vain likaiset työt täällä ja piirsin kotona. Jouduin raahaamaan työvälineitäni ees taas. Nyt kaikki on keskitetty tänne.

Likaiset työt tarkoittavat Söderlundin tapauksessa poraamista, hiomista, sahaamista ja sen sellaista. Näitä varten hän tarvitsee työvälineiden lisäksi runsaasti pöytä- ja lattiatilaa. Laajennuksen myötä työtilassa on nyt myös iso piirustuspöytä.

–Täällä on sekin hyvä puoli, ettei jälkiä tarvitse siivota jokaisen työpäivän päätteeksi. Kotona täytyi.

Söderlund on työskennellyt entisessä Portait-gallerian tilassa Porin Antinkadulla vuodesta 2010 lähtien. Etäisyys kotoa on vain 800 metriä, joka taittuu polkupyörällä tai kävellen yhdessä hujauksessa.

Samassa isossa tilassa mutta omissa huoneissaan työskentelee myös Kuisman taiteilijapariskunta Raija ja Kari. Söderlundille yhteisöllisestä ilmapiiristä on pelkästään hyötyä.

–Saan halutessani työskennellä aivan rauhassa. Tarvittaessa saan kuitenkin konkreettista apua tai kollegan mielipiteen, Söderlund kertoo.

Söderlund on viime aikoina keskittynyt vanerin kanssa työskentelyyn. Hänen edellisessä näyttelyssään oli esillä muun muassa innovatiivisia kokeiluja leikatulla vanerilla ja vanerille sekatekniikalla luotuja kuvia.

Tällä hetkellä Söderlund työstää vaneritekniikoitaan eteenpäin. Teokset saavat mahdollisesti isomman koon ja elektronisia elementtejä mukaansa.

–Työtapani on sellainen, että teen ensin kokeiluja, jotka eivät onnistu. Jatkan, kunnes toimiva tekniikka löytyy.

Työhuoneella on näkyvissä merkkejä kokeiluista. Muun muassa kipsisiä kohokuvapäitä on kasaantunut yhteen nurkkaukseen.

Suurempi työtila sallii myös vanhojen teosten varastoimisen.

–Useilla kuvataiteilijoilla on ongelmana se, mihin vanhat työt päätyvät. Moni tuhoaakin vanhoja teoksiaan. Minulle tämä tila riittää ainakin toistaiseksi.

Söderlund käyttää teoksissaan paljon kierrätysmateriaaleja, mikä lisää tilan tarvetta.

Tietokoneella tehtävät työt Söderlund tekee edelleen kotonaan. Tämä merkitsee hänen tapauksessaan etenkin kuvankäsittelyä.

–Työhuoneessa on sekin hyvä puoli, että täällä ei ole verkkoyhteyttä. Se olisi pelkkä häiriötekijä. Nyt on täysi rauha tekemiselle, Söderlund huomauttaa.

Söderlund noudattaa melko säännöllistä työrytmiä. Hän saapuu työhuoneelle yleensä aamupäivällä ja työskentelee iltapäivään asti.

–Olen havainnut, että kuusi tuntia on minulle maksimiaika tehdä luovaa työtä putkeen. Sen jälkeen olen aivan puhki.

Kari Mankonen
Tapio Koivukari kerää kotityöhuoneeseensa kuvia, karttoja ja kirjoja, jotka toimivat tekeillä olevan romaanin tausta-aineistona.

Tapio Koivukari kerää kotityöhuoneeseensa kuvia, karttoja ja kirjoja, jotka toimivat tekeillä olevan romaanin tausta-aineistona.

RaumalaiskirjailijaTapio Koivukari noudattaa kahden työhuoneen taktiikkaa. Jatkuvassa käytössä on kotona oleva työhuone. Viiden kilometrin päässä sijaitsee etätyöhuone lapsuudenystävän mummolassa.

Työhuoneen valinta riippuu vuosirytmistä ja työvaiheesta. Tällä hetkellä Koivukari työstää Islannin historiaa luotaavaa romaania. Alkua hän on tehnyt kotityöhuoneella, mutta aikoo kesätauon jälkeen siirtyä etätyöhuoneelle naputtelemaan.

Molemmat työhuoneet ovat olleet Koivukarin käytössä jo toistakymmentä vuotta.

–Kaksi paikkaa tuo tekemiseen joustavuutta. Etätyöpaikan etu on irtautuminen kotiarjesta. Työt jäävät sinne, ja töihin ryhtyminen on helpompaa kuin kotona.

Mitä kaikkea kirjailijalla täytyy olla käsillään työhuoneellaan?

Koivukari kerää ympärilleen kulloiseenkin projektiin liittyvää tausta-aineistoa kuten kirjoja, kuvia ja karttoja. Aineistoa hän haalii vierailemalla kirjan tapahtumapaikoilla ja museoissa.

–Joskus kokoan myös seinälle kirjan juonirunkoa keltaisia lappuja käyttäen. Niissä on vain nykyään niin huono liima, että ne pakkaavat putoamaan.

Koivukari on sikäli vanhan koulukunnan kirjailijoita, että hänellä ei ole säädeltävää työpöytää. Joskus hän istahtaa tosin jakkaralle muuttaakseen työasentoaan.

Kannettavan tietokoneen ohella hän intoutuu joskus kirjoittamaan käsin. Näin tapahtuu esimerkiksi silloin, kun tekstiä ei muuten tahdo syntyä.

Työtahti on melko perinteinen ja säännöllinen. Koivukari ryhtyy töihin aamupuuron ja aamulenkin jälkeen yhdeksän ja kymmenen välillä, ja jatkaa neljään–viiteen asti. Etätyöhuoneella työskennellessä aamulenkin korvaa pyöräily kotoa työhuoneelle.

–Paras olotila kirjoittaa on hyvin nukutun yön ja aamulenkin jälkeen. Ulkoliikunta on tärkeä osa tekemistä, sillä sen jälkeen on oikeanlainen fyysinen viritys kirjoittamiseen. Muuten olisi nuhjakas olo.

Koivukari tietää, että jotkut kirjailijat työskentelevät yöllä. Hän kertoo itsekin kokeilleensa tätä nuorempana vain huomatakseen, että päiväpainotteinen rytmi sopii hänelle paremmin.

Sen sijaan kirjoittamisen tahti vaihtelee työpäivän aikana melkoisesti.

–Välillä tekeminen on yhtä fundeeraamista. Pidän pitkiä taukoja ja ihmettelen. Sitten tekstiä syntyy äkkiä yhtenä krympsynä.

Koivukarin mukaan monet pääkaupunkiseudulla työskentelevät kirjailijat ovat lujilla, sillä työtilat ovat kalliita.

–Täällä Raumalla olen kuin herran kukkarossa.

Esa Pietilä
Esa Pietilän työtilan varustukseen kuuluvat muun muassa piano, sähköpiano, saksofoni ja aktiivikaiuttimet.

Esa Pietilän työtilan varustukseen kuuluvat muun muassa piano, sähköpiano, saksofoni ja aktiivikaiuttimet.

Helsingissä myös bändikämpät ja musiikin tekemiseen tarkoitetut työtilat ovat kiven takana.

Säveltäjä-saksofonisti Esa Pietilää onnisti vastikään. Punavuoressa sijaitsevasta taiteilijakommuunista lähti muutama käyttäjä. Pietilälle vapautui slotti äänieristetystä kellarista, joka on aiemmin toiminut puusepänverstaana.

–Tämä on paljon parempi kuin edellinen työtilani. Bänditreenit ovat täällä mahdollisia. Entinen tila sijaitsi kerrostaloasunnossa. Fonin soittoa siellä siedettiin, mutta ei rummutusta, Pietilä vertailee.

Pietilän entinen työhuone sijaitsi levottomalla alueella Kalliossa, joten meluhaittaa oli molempiin suuntiin.

Säveltäjä-muusikolla pitää olla käsiensä ulottuvilla melkoinen määrä tarvikkeita. Pietilä tarvitsee pianoa, MIDI-kosketinsoitinta, saksofonia, hyviä aktiivikaiuttimia, työpöytätilaa, äänitysmahdollisuutta mikrofoneineen ja tietokonetta nuotinnusohjelmineen.

Kaikki tämä mahtuu uuteen työhuoneeseen. Lisäksi tilan muilta käyttäjiltä voi tarvittaessa lainata vaikkapa rumpusettiä.

Feng shuita Pietilä ei ympärilleen kaipaa.

–Tilan ei tarvitse olla millään tavalla viihtyisä, kunhan se on toimiva. Työskennellessäni en anna minkään ulkoisen asian vaikuttaa.

Työhuoneen käyttö tulee Pietilälle myös entistä edullisemmaksi. Tämä on mahdollista, sillä kustannukset jakautuvat 6–7 käyttäjän kesken.

–Meillä on verkossa kalenterisysteemi, johon varaamme ajat. Aina ei pääse juuri silloin kun haluaa, mutta tämän kanssa pitää elää. Toistaiseksi tästä ei ole aiheutunut mitään ongelmia, Pietilä kertoo.

Pietilä käyttää usein alkuillan soittamiseen. Sävellystyö painottuu iltaan ja yöhön. Jos deadline pukkaa päälle, pelkkään säveltämiseen voi kulua täyden työpäivän mitta.

–Kun alan säveltää, mietin aluksi, minkälainen teos on tulossa, ja vasta sitten, miten teos toteutetaan. Sitten alan nuotintaa suoraan kronologisesti, teoksen alusta loppuun.

Nyt on tekeillä 20-minuuttinen teos jousiorkesterille ja saksofonille. Pietilä testailee fonillaan improvisointia sävellyksen kaikuessa työhuoneen kaiuttimista.

Pietilällä on kosketinsoitin ja kaiuttimet myös kotonaan. Musiikillinen idea saattaa syntyä missä ja koska vaan. Silloin hän tallettaa aihion muistiin vaikkapa puhelimeen hyräilemällä.

Kolmen kilometrin matka kotoa työhuoneelle taittuu joko autolla tai julkisilla kulkuneuvoilla.

–Joskus sävellysaihio alkaa jalostua matkalla. Silloin yritän sulkea kaikki ärsykkeet ulkopuolelleni.

Kuvataiteilija, kirjailija, säveltäjä

Tea Söderlund on Helsingissä vuonna 1976 syntynyt porilainen kuvataiteilija.

Tapio Koivukari on vuonna 1959 syntynyt raumalainen kirjailija ja kielenkääntäjä.

Esa Pietilä on vuonna 1964 syntynyt porilaislähtöinen, Helsingissä asuva saksofonisti ja säveltäjä.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös