Lainsuojattomat-arvio: Tytär ja isä kohtaavat koskettavassa mutta turhaan kuorrutetussa näytelmässä

Petri Tuhkanen
Lainsuojattomat-arvio: Tytär ja isä kohtaavat koskettavassa mutta turhaan kuorrutetussa näytelmässä

Lavalla Anna Lipponen, Tõnu Oja – ja kyllä, lopulta myös ihka oikea koira.

Mikko EloPori

Kädettömät

Jalostamo Kollektiivin esitys 9.9. Lainsuojattomat-festivaalilla.

Suomalainen tytär ei ole koskaan tavannut isäänsä, Neuvostoliiton järjestelmän ja oman äitinsä tahdon takia. Nyt äiti on kuollut ja Virossa on käynnissä laulava vallankumous, joten tilaisuus tulee.

Yhteistä aikaa ei ole kuitenkaan paljon jäljellä, sillä tytär on sairastunut parantumattomaan ALS-tautiin.

Ytimessään Kädettömät onnistuu tarjoamaan melko koskettavan ja kiinnostavankin kohtaamisen. Se kuorruttaa ja ympäröi tarinan kuitenkin tyylitellyillä elementeillä, jotka eivät tule kunnolla perustelluiksi.

Kehyskertomuksessa Anna Lipponen ja Tõnu Oja ovat supikoiria, jotka uppoutuvat tyttären ja isän tarinaan. Etenkin alkujakso kestää aivan liian pitkään ennen kuin varsinainen juoni lähtee liikkeelle.

Tämä on vain teatteria, Lipponen ja Oja korostavat, mutta miksi? Tyttären ja isän lämminhenkinen kertomus liikuttaisi enemmän syventämällä, ei kuorruttamalla.

Dramaattiset takavalot, osittain livenä esitetty musiikki, Lipposen heittäytyminen ja Ojan autenttinen Viro-aksentti antavat näytelmälle intiimin ja ekspressiivisen ilmaisun välillä sukkuloivaa viehätystä.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös