Kuwaitin konsulina esiintynyt suomalaismies aiheutti paljon vaivaa ulkoministeriölle ja lähetystöille – UM:n satavuotishistoriikkiin mahtuu monta tarinaa traagisesta koomiseen

Pekka Harttila

Kirjat

Jussi Pekkarinen: Ei pelkkää glamouria. UM 100 vuotta. Edita Publishing Oy. 2018. 279 sivua.

Ulkoministeriön ja sen alaisten edustustojen roolia ulkopolitiikan hoidossa on historiantutkimuksessamme käsitelty perusteellisesti. Professorien Jukka Nevakiven ja Timo Soikkasen massiiviset historiateokset ulottuvat ajallisesti Urho Kekkosen kauden loppuun. Erityistutkimukset ja esim. muistelmateokset täydentävät perusteoksia.

Ulkoasiainhallinto ei toimisi, ellei siihen kuuluisi diplomaattisten virkamiesten lisäksi ammattitaitoista hallintohenkilöstöä, sihteerejä, virastomestareita, autonkuljettajia, kiinteistönhoitajia ja niin edelleen. Kokit ja sisäköt palkataan usein asemamaasta. Jussi Pekkarisen kirjan parasta antia ehkä ovatkin pitkän uran tehneitten ylivirastomestarin ja kahden kanslistin haastattelut. Niistä kutoutuu värikäs kertomus siitä, mitä on työskenteleminen toisaalta ministeriössä Helsingissä ja lukuisissa eri tavoin vaativissa paikoissa eri puolilla maailmaa.

Konsuliasiat, joissa usein, mutta ei aina, on kysymys ulkomailla pulaan joutuneiden Suomen kansalaisten auttamisesta, tulevat hyvin käsitellyiksi Pekkarisen kirjassa. Tapausten kirjo ulottuu traagisesta koomiseen.

Paljon vaivaa UM:lle ja lähetystöille aiheutti vuosikymmenien ajan "Kuwaitin konsulina" esiintynyt suomalaismies, joka pyynnöillään ja esityksillään häiritsi eräitä arabihallitsijoita - nämä sitten valittivat Suomen viranomaisille. Lieneekö ollut sama herra "Taatinen", josta Jordanian lähetystö 1970-luvun alussa valitti Suomen lähetystölle, kun tämä ei jättänyt rauhaan Jordanian kuningasta. Tällaisiin omalaatuisiin häiriköihin UM ja lähetystöt ovat pyrkineet suhtautumaan humaanisti ja kärsivällisesti, niin myös edellä mainitut hallitsijat.

Eräissä kohdin kirjaa lukija ehkä kaipaisi vertailua muihin maihin, esimerkiksi Pohjoismaihin.

Sen erityisemmillä analyyseilla sujuvasanainen Pekkarinen ei lukijaa vaivaa, mutta kokeneena arkistomiehenä hän on osannut ammentaa UM:n laajasta, tunnetusti hyvässä järjestyksessä olevasta arkistosta mielenkiintoista ja elämänläheistä ainesta ja tuloksena on suositeltava kirja, joka hyvin puolustaa paikkaansa satavuotiaan ministeriön yhtenä juhlakirjana.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio