Kuinka karhun saa elävänä näyttämölle? Porin teatteri ottaa ison riskin ja onnistuu – Kultarinta on näyttelijöiden ja lavastuksen juhlaa

Janne Alhonpää
Kuinka karhun saa elävänä näyttämölle? Porin teatteri ottaa ison riskin ja onnistuu – Kultarinta on näyttelijöiden ja lavastuksen juhlaa

Lidia eli Mirva Tolppanen ja Erik eli Reidar Palmgren rakastuvat metsän siimeksessä.

Matti Kuusela

Teatteri

Kultarinta

Sovitus Hanna Ojala. Ohjaus Maiju Sallas. Perustuu Anni Kytömäen romaaniin. Valot Timo Alhainen, Äänet Pontus Keto. Visualisointi Annukka Pylkkänen. Ensi-ilta Porin teatterin päänäyttämöllä 17.1.

Miten tuoda elävä karhu näyttämölle?

Jokaisen Anni Kytömäen romaanin Kultarinta teatteriin sovittavan ja ohjaavan ihmisen on ratkaistava tämä ankara mysteeri.

Kas kun karhu on teoksen ytimessä.

Kokkolassa kaksi vuotta sitten karhu näyttäytyi vain valoina ja ääninä, hyvä niin.

Porin teatteri ottaa kuitenkin riskeistä suurimman: metsän kuningasta esittää karhuksi puettu ja maskeerattu ihminen.

Ja katso, tapahtuu ihme: karhu ei menetä lumoaan, ei myyttisyyttään eikä edes kaikkein tärkeintä, eläimellisyyttään.

Onnittelut ohjaaja Maiju Sallakselle rohkeudesta ja karhun luoneille puvustajille ja maskeeraajille taidosta. En tiedä kuka on luonut karhun kuonon, mutta siinä on jotain nerokasta.

Myös karhuna hikoilevat näyttelijät Teemu Koskinen ja Peter-Sebastian Lehtonen ansaitsevat ylimääräiset aplodit. Katsoja ei mieti hetkeäkään, kuka siellä on sisällä.

Näyttelijät loistavat

Porin teatterin päänäyttömällä ensi-iltaan keskiviikkona tullut Kultarinta on muutenkin näyttelijöiden juhlaa.

Esitys kulkee heidän ansiostaan pitkin metsiä ja soita niin intensiivisesti ja intohimoisesti, että katsojienkin pohkeet ovat reilun kahden tunnin rupeaman jälkeen hellinä.

Välillä vauhtia on liikaa. Tekee mieli huutaa – hei, saisiko kohtauksen uudestaan, mielellään hidastettuna.

Mutta eihän sellaisen ole aikaa. Ohjaaja ei raaski harventaa tiheää tarinaa tai mennä aidan alitse. Villi runsaus vaatii toveittain kohtuutonta ponnistelua paitsi näyttämöllä, myös katsomossa.

Palmgren pitää kasassa

Ensimmäisen näytöksen kriittisellä hetkellä esitystä kannattelee Reidar Palmgren.

Karismaattinen näyttelijä rauhoittaa tilanteet silloin kun porukkaa ja tapahtumia alkaa olla lavalla liikaa.

Yksi huippuhetkiä on Palmgrenin pyörämatka halki metsän. Katsoja saa nauttia Kytömäen tekstistä kaikessa rauhassa.

Janne Alhonpää

Väliajan jälkeen Palmgrenin Erik katoaa vankimielisairaalan ja näyttämön ottaa haltuunsa hänen tyttärensä Malla, jota esittää Terhi Suorlahti.

Aivan alussa minulla on lieviä vaikeuksia lapsellisen ilmeilyn takia, mutta nopeasti Suorlahti solahtaa suvereeniksi Mallaksi, joka lumoaa katsojat lopulta kokonaan.

Rakastelukohtaus Joelin eli monikasvoisen Teemu Koskisen kanssa hipoo jo taivaita ja uskokaa tai älkää: Suorlahti polkee pyörää vielä paremmin kuin Palmgren!

Kuin sadussa

Lavastus ja valot luovat mukavan eleettömästi sadunomaisen tunnelman ja metsän, johon lintujen äänet tuovat juuri sopivasti eloa. Hyttysten ininä on jo niin todellista, että alkaa melkein ahdistaa.

Työryhmälle yksi ehdotus: rauhoittakaa molempien näytösten alut niin, että kertojan eli karhun eli Anni Kytömäen ääni kuuluu selvästi, ilman mitään hälyä.

Puhdas teksti on aina paras tehoste.

Porin Kultarinta ei ole vielä täysosuma, mutta kelpo harppaus sitä kohti.

Kuka tohtii koettaa seuraavaksi Kultarinnan villitsemistä?

Janne Alhonpelto

Kommentit (2)

  • Nimetön

    Upea oli Porin teatterin esitys Kultarinnasta! Yhdyn Matti Kuuselan arvioon, joka tuntuu yleisölähtöiseltä, ei väliä vaikka tittelit ovat sinnepäin (puvustaja-pukusuunnittelija): jokatapauksessa kiitos koko työryhmälle!

  • Nimetön

    Visualisointi pitää sisällään lavastus- ja pukusuunnittelun. Työryhmät päättävät miten mainitaan.
    Visualisoijan, eli lavastaja-pukusuunnittelijan nimi on Pykäläinen.
    Miksi kiitetty ”puvustajia”? Miksei pukusuunnittelijaa?
    Ja vielä monikossa. Veikkaan, ettei tuotannossa ole ollut yhtään puvustajaa.
    Miksi moinen huolimattomuus ja asiantuntemattomuus tuota osa-aluetta kohtaan?
    Kritiin otsikon kiitos kohdistuu käytännössä pitkälti pukusuunnittelijan työhön.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio