Kirja-arvostelu: Satakuntalaistekijät julkaisivat juhannusaiheisen novellikokoelman: Tarinoissa elävät myytit, murhat ja painajaiset

Heikki Westergård
Kirja-arvostelu: Satakuntalaistekijät julkaisivat juhannusaiheisen novellikokoelman: Tarinoissa elävät myytit, murhat ja painajaiset

Porilainen Arttu Tuominen on toinen juhannusaiheisen novellikokoelman toimittajista. Hänen oma kauhunovellinsa on kokoelman irvokkaimmasta päästä. Kuva on vuodelta 2015.

Jari Olavi Hiltunen

Kirjat

Koivulehto

Toim. Juha Mäntylä ja Arttu Tuominen. Kustantamo Helmivyö 2017. 152 s.Kesäkuussa ilmestynyt Koivulehto on novellikokoelma, jossa 13 kirjailijaa tähyää juhannuksen myytteihin ja sattumuksiin. Teoksen ovat toimittaneet porilainen Arttu Tuominen ja merikarvialainen Juha Mäntylä. Teoksen julkaisseen Kustantamo Helmivyön omistaa Porissa syntynyt mutta nykyään Turussa vaikuttava kirjailija Juri Nummelin.

Koivulehdon novellit ovat lähinnä jännitys-, rikos- tai kauhukertomuksia. Vaikka kokoelma on ulkoasultaan vaatimatonta omakustannetasoa, sisältö on napakkaa, tyylikästä ja loppuun hiottua lyhytproosaa.

Osa Koivulehdon tarinoista on kirjoitettu Juhannustanssien hengessä: nuoret ja vanhemmat henkilöt päättävät ottaa juhannuksesta ilon irti – jos sitä olisi tarjolla. Onnellisen happyendin sijaan novellit päättyvät yleensä murhenäytelmiin (kuten Hannu Salaman klassikkokin).

Useimmissa novelleissa rikos on läsnä konkreettisesti. Pasi Luhtaniemen novellissa miekkosen mielessä alkaa kyteä veljesmurha. Sana Mustosen tekstissä naisellinen kertoja päättää tappaa keskikesällä inhottavan puolisonsa.

Rake Tähtisen kertomuksessa aikoinaan mielisairaalaan joutunut perheenisä sekoaa juhannusmatkalla ja murhaa perheensä kirveellä. Kirvesmurhia tapahtuu muissakin novelleissa.

Juha Mäntylän nimikkonovellissa vanhempi mies menee ostamaan Koivulehdon vanhan talon Tuorilasta Merikarvialta. Sitten salaperäinen peto saapuu tienoolle ja muuttaa juhannuksen vieton peruuttamattomasti.

Satakunnassa sanataiteen läänintaiteilijana työskentelevän Karoliina Suoniemen surullisessa novellissa perheenäiti lähtee juhannuspäivänä juoksulenkille ja jää sille tielleen. Maagisessa novellissa metsä syö naisen ruumiin, mutta hänen sielunsa jää vapaaksi.

Kokoelman irvokkaimmasta päästä on Arttu Tuomisen latinalaishenkinen kauhunovelli. Brasilialaiseen tyyliin tehdyssä rikoskertomuksessa Rio de Janeirosta Suomeen muuttanut tohtori tappaa vastaanotollaan brutaalisti pienen pojan. Juhannusaattona hän joutuu kohtaamaan menneisyyden painajaisensa mökkilaiturilla järven rannassa.


Kommentit (1)

  • Nimetön

    Irvokas = mauton, naurettavan liioiteltu, vastenmielinen, groteski.
    Groteski on adjektiivi, joka tarkoittaa kohtuuttoman liioittelun takia naurettavaa.
    Vastenmielinen on inhottava, oksettava asia.
    Irvokasta ja groteskia peliä Satakunnassa siis. 🙂

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös