Kirja-arvio: Pertti Koskisen Tulipalossa porilaiset etsivät tuhopolttajaa ja kaikki alkaa yhdestä hätäpuhelusta

Mikko Elo/Arkisto
Kirja-arvio: Pertti Koskisen Tulipalossa porilaiset etsivät tuhopolttajaa ja kaikki alkaa yhdestä hätäpuhelusta

Harjavallassa asuvan kirjailija Pertti Koskisen uutuusromaani Tulipalo alkaa, kun Porin hätäkeskukseen tulee yöllinen puhelinsoitto.

Jari Olavi Hiltunen

Pertti Koskinen: Tulipalo

232 sivua. Kvaliti, 2018.

Pertti Koskinen (s. 1957) on Harjavallassa asuva, tuottelias jännityskirjailija, joka on tehnyt romaaneja myös nuorille. Niin sanotussa Maija Miilunkorpi –sarjassa on ilmestynyt tähän mennessä kuusi psykologista jännitysromaania.

Uutuusromaani Tulipalo alkaa Porin hätäkeskukseen tulevasta yöllisestä puhelinsoitosta. Kauhistunut nainen näkee vanhan maalaistalon palavan kuin soihtu keskellä uudistaloaluetta.

Tulipalossa menehtyy saksalainen aviopari. Kauhistuneet naapurit lähtevät etsimään silminnäkijöitä:

”Kuljimme ovelta ovelle. Jokaisessa talossa luvattiin keittää kahvit, mutta emme me sellaiseen ehtineet. Useita vaivasi pelko vapaana liikkuvasta pyromaanista. Jotkut jopa ehdottivat yöpartiointia, mutta heitä me rauhoittelimme. Tiesimme, että halukkaita ei hommaan löytyisi, jos sellaista ehdottaisimme.”

Myös Koskisen aikaisemmista dekkareista tuttu vakuutusetsivä Maija Miilunkorpi alkaa selvitellä tulipalon syttymissyytä. Onko tulipalo ollutkin porilaisten mopopoikien aikaansaannosta?

Tulipalo on hämmentävä lukukokemus.

Poikkeavasti rakennettu romaani koostuu 75 episodista, joiden kertojina ovat onnettomuustalon omistajaperheen jäsenet ja kaikenkarvaiset naapurit. Kerronta säkenöi surutta ristiin rastiin, myös ajallisesti.

Murhapolttojuonen lomassa itseään esittelevät muun muassa Amerikkaan lähtenyt juniorijääkiekkoilija, siivooja joka alkaa vanhemmiten kirjailijaksi, paikallislehtiä avustava freelance-toimittaja sekä taidenäyttelyistä haaveileva kaupunkilaispoika.

Perisuomalainen kateus saa Tulipalon romaanihenkilöt tekemään hirvittäviä asioita. Koskinen jättää tällä kertaa Maija Miilunkorven omat sielunpeikot vähemmälle huomiolle keskittyen kokonaan pohjoisporilaisen asuntoalueen asukkaiden synkkiin puoliin.

Maijaa ei kirjassa näy eikä kuulu muutenkaan. Vasta aivan lopussa vakuutusetsivä tulee näyttävästi esiin ja paljastaa syyllisen kuin Hercule Poirot, lukijalta salaa tekemiensä tutkimusten perusteella.

Koskinen on satsannut erilaisiin kertojanääniin – ja onnistunut mojovasti. Kieleltään virheetön dekkari on erilaisuudessaan toimiva ja jännittäväkin.

Vuodesta 2011 romaaneja julkaissut Koskinen on osannut rakentaa yllätyksellisiä loppuratkaisuja. Myös Tulipalon päätös lyö ällikällä.

Romaani sijoittuu kokonaan Poriin lukuun ottamatta lyhyttä harharetkeä Laitilan keskustaan. Porilaiselle lukijalle tuttuja kaupunginosia Ruosniemestä Sampolaan saakka tulee vastaan jatkuvalla syötöllä.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös

Sammio