Markku Soikkeli

Tiina Raevaara: Veri joka suonissasi virtaa

304 sivua. Like, 2017.

Tiina Raevaara on noussut kolmella kauhuromaanilla haastajaksi Marko Hautalalle, joka hallitsi kotimaisen kauhun kenttää vuosikausia. Muita haastajia ei ole ilmaantunut. Siinä määrin kauhufiktion markkinat ovat ulkomaisen zombi-viihteen täyttämät.

Sekä Raevaara että Hautala ovat sijoittaneet vanhoja hirviötarinoita suomalaiseen kaupunkiympäristöön. Hautalan tunnelmoidessa yliluonnollisen uhkaavuutta urbaanien legendojen varassa, Raevaara kierrättää klassikoita: E.T.A. Hoffmannin, Edgar Allan Poen ja Bram Stokerin teoksia.

Veri joka suonissasi virtaa on Raevaaran kolmas romaani lajitietoisessa trilogiassa. Kirjojen menestyksestä päätellen lisää voi olla luvassa.

Tällä kertaa yliluonnollisen kauhun aineksia haetaan salakavalista sairauksista ja vampyyrimyytistä. Draculan linnan sijaan tarina huipentuu Romaniassa sijaitsevaan sairaalaan. Vampyyrikreivi osoittautuu hulluksi kirurgiksi, joka muistuttaa asenteeltaan tohtori Frankensteinia.

Trilogiassa toistuu kaksi päähenkilöä, Johannes ja Aalo. Sivuhahmot, ennelinnut ja tyhjät rakennukset kuvataan osana Johanneksen mielen maisemaa.

Keski-ikään ehtinyt Johannes joutuu jo kolmatta kertaa demonisen, mutta houkuttavan Aalon armoille. Mies jättää vaimonsa ja lapsensa pelastaakseen Aalon romanialaisesta sairaalasta.

Kiinnostavimmillaan Raevaaran kuvaus on sekoittaessaan arjen, unen ja harhojen tasoja toisiinsa. Lasta uhkaava selittämätön sairaus riittää perustelemaan vanhempien todellisuudentajun murtumisen.

Tähän aihepiiriin rajoittuminen olisi riittänyt kauhutarinaksi. Mutta Raevaara pumppaa sairaalasarjan aineksista varoittavaa myyttiä. Romanian osuudessa luiskahdellaan tahattoman komiikan puolelle.

Johannes säntäilee kuin Madventures-turisti ikään outouksien keskellä. Välillä pohditaan, miten paljon ihminen voi toivoa itseään paranneltavan uusilla elimillä, jopa aivoilla, menettämättä alkuperäistä itseään.

Veri joka suonissasi virtaa on toiminnallisuudessaan helposti lähestyttävin Raevaaran kolmesta kauhuromaanista. Viittaukset aiempiin teoksiin ovat oikeastaan täysin tarpeettomia.

Aivan hyvin tämän sairaalasaippuaa ja vampyyrikauhua yhdistelevän tarinan olisi voinut aloittaa uusilla henkilöillä.

Silloin loppuratkaisua ei olisi tarvinnut vaivalloisesti sitoa edellisiin kirjoihin, vaan antaa mysteereille tulkintoja tarinamaailman omilla lainalaisuuksilla.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös