Pori Jazz

Grace Jones hurmasi – etäisen kiehtova hahmo muuntui lämpimän läheiseksi, uhkaava syke rytmiriehaksi

Veera Korhonen
Grace Jones hurmasi – etäisen kiehtova hahmo muuntui lämpimän läheiseksi, uhkaava syke rytmiriehaksi

Grace Jonesin päähineet vaihtuvat kappaleesta toiseen. Muuri murtuu, ja etäisestä artistista paljastuu inhimillisempi puoli.

Mikko Elo

Grace Jones

Kirjurinluodossa lauantaina 15. heinäkuuta.

Syntetisaattori kuljettaa avaruusintroa. Lavan takaosan korokkeelle kannettu verho putoaa. Alta paljastuu ihomaalikuvioiden peittämä, epäinhimillisesti liikehtivä hahmo, jonka kasvoilla on aavemainen naamio.

Vahva, bassovoittoinen pulssi syttyy. Hahmo alkaa laulaa matalalta, viekoittelevan uhkaavasti aloitusraitaa Nightclubbing.

Grace Jones luo juuri sellaisen alkutunnelman, jota sopi odottaa. Etäisen kiehtovaa naista ei sähäkkyytensä ja trimmatun tanssijanvartalonsa perusteella millään uskoisi 69-vuotiaaksi.

Industrial-sykkeen ja hip hop -henkisen laulun kuljettama This Is pitää atmosfäärin vielä tuonpuoleisena, mutta sen jälkeen jää alkaa murtua. Grace Jonesista paljastuu inhimillinen puoli. Hymyilevä leidi silmin nähden nauttii esiintymisestä, ottaa kontaktia yleisöön ja osaa myös nauraa itselleen.

–Anteeksi, etten osaa teidän kieltänne. Ruotsia osaan kyllä hieman. Minulla ei ole suomalaista poikaystävää – vielä, Jones spiikkaa paksulla Jamaika-aksentillaan.

Veera Korhonen
Huu! Setin alussa verhon takaa paljastuu näin hurja hahmo.

Huu! Setin alussa verhon takaa paljastuu näin hurja hahmo.

Grace Jonesin show on iso, näyttävä ja viihdyttävä, mutta erittäin omaleimainen. Groteskeja ja uppo-outoja yksityiskohtia riittää. On miespuolinen tankotanssija, on tyylikkään omituisia tausta-animaatioita.

Kaiken keskipiste on kuitenkin Grace Jones itse. Nainen vaihtaa päähinettä ja asukokonaisuutta kappaleesta toiseen. Laulu yltyy matalasta rekisteristä korkeaan ulvontaan. Välispiikeissä hän irrottelee pikkutuhmuuksilla ja vapaamielisellä päihdepolitiikalla.

Kappaleista valtaosa ammentaa Jonesin 1980-luvun tuotannosta, mutta viimeisimmältä Hurricane-levyltä kuullaan This Is -kappaleen lisäksi omaelämäkerrallinen Williams' Blood, jossa Jones purkaa tuntojaan kasvamisesta umpiuskonnollisessa perheessä.

Upouusi, vielä julkaisematon Shenanigans on keikan iloisin kappale, joka vie keskelle karibialaista rantariehaa.

Vaikuttavan setin draaman kaari on onnistunut. Yökerhomainen, hidas syke muuntuu Warm Leatheretten kaltaisten pikku irrottelujen jälkeen Amazing Grace -suvannoksi, mutta viimeiset kolme kappaletta sukeltavat suggestiiviseen rytmi-ilotteluun.

Love Is the Drug, Pull Up to the Bumper ja Slave to the Rhythm saisivat kuolleenkin liikehtimään. Kun hymyilevä Jones laulaa viimeksi mainitun hula-vannetta pyörittäen, ei voi muuta kuin antautua rytmin orjuuttavalle voimalle.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös