Christoffer Sundqvist jakoi letkeän kujeilevaa asennetta Pori Sinfoniettan solistina

Kari Mankonen
Christoffer Sundqvist jakoi letkeän kujeilevaa asennetta Pori Sinfoniettan solistina

Christoffer Sundqvist toi Carl Nielsenin klarinettikonserttoon sävyjä laidasta laitaan. Kuva on konsertin harjoituksista.

Juha-Pekka Peltonen

Musiikki

Vakavaa taidemusiikkia. Janne Nisonen, kapellimestari, Christoffer Sundqvist, klarinetti. Pori Sinfonietta Promenadisalissa 11.1.

Igor Stravinskyn kamarikokoonpanolle sävelletyn Dumbarton Oaksin esityksessä ei syntynyt tunnetta soittajien yhteisesti koetusta rytmistä. Varovaisen lähestymistavan vuoksi Stravinskyn herkulliset soinnit puhkesivat vain ajoittain kukkaan.

Carl Nielsenin klarinettikonserton solisti Christoffer Sundqvist pystyi jakamaan kanssamuusikoilleen letkeän kujeilevaa asennetta, joka oli esitykselle eduksi heti alusta alkaen. Rytmikkyyttä oli takaamassa myös Petri Piiparisen pikkurumpu.

Erityisen ihailtavaa oli Sundqvistin kyky löytää täydellisen osuvat värisävyt teoksen kulloiseenkin käänteeseen, esimerkiksi lyyrisissä jaksoissa kauniin läpikuultavan äänen monenlaiset variantit ihastuttivat.

Ensimmäinen pitkä soolokadenssi sai aikaan illuusion ajan pysähtymisestä. Tällöin oli aistittavissa klarinetin sävyjä laidasta laitaan. Kadenssin jälkeen näkökulma pääteemaan oli aivan uudenlainen.

Sundqvistin soiton taiturillisuus luo hänelle tavanomaista suuremmat mahdollisuudet hyödyntää mielikuvituksellista ilmaisua. Kamarimusiikillinen ote oli myös esityksen ihailtava puoli. Tästä kuuluu kiitos tietenkin myös Sinfoniettan soittajille.

Suomalaisten klarinetistien – kuten Kari Kriikun ja Olli Leppäniemen – vierailut ovat Sinfoniettan mieleenpainuvimpien solistiesiintymisten listallani, ja Christoffer Sundqvist Nielsenin konserton solistina jättää kyllä samanlaisen pysyvän muistijäljen. Jokainen edellämainituista klarineteista on silti aivan omanlaisensa solistipersoona.

Konsertissa koettiin hetkiä, jolloin oli mahdollista tajuta selkeästi taiteen ja kaupungin oman orkesterin arvo.

Näiden innottuneiden tunnelmien jälkeen orkesterin oli helppo lähteä tekemään eläväistä tulkintaa Ludwig van Beethovenin neljännestä sinfoniasta. Huumorin pilkettä löytyi, ja tunnelma saatiin tiivistymään loppua kohti.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös