Arvostelussa remontoidun Porin teatterin neitsytnäytelmä: Tukkijoella tarjoaa komeita hetkiä, mutta kokonaisuudesta tulee ähky

Janne Alhonpää
Arvostelussa remontoidun Porin teatterin neitsytnäytelmä: Tukkijoella tarjoaa komeita hetkiä, mutta kokonaisuudesta tulee ähky

Reija Wäreen ohjaus keskittyy millintarkkaan koreografiaan. Pietolan Katri (Kaisa Leppänen) nousee yläilmoihin.

Mikko EloPori

Tukkijoella

Teksti Teuvo Pakkala. Ohjaus ja koreografia Reija Wäre. Sovitus Reija Wäre, Tony Sikström. Musiikki Oskar Merikanto, Tony Sikström. Päärooleissa Hannu Müller, Kaisa Leppänen, Vesa Haltsonen, Teemu Niemelä. Ensi-ilta Porin teatterin päänäyttämöllä 9. syyskuuta.

Vähemmän on enemmän – miten niin? Enemmän on enemmän!

Tälle filosofialle Porin teatteri tuntuu rakentavan versionsa yhdestä kaikkien aikojen esitetyimmistä suomalaisista näytelmistä. Lopputulos on täyteen ahdettu, suorastaan turboahdettu.

Ohjaus korostaa ennen kaikkea koreografiaa, joka sanelee millintarkasti henkilöhahmojen liikkeet ja repliikkien rytmitykset komeassa lavastuksessa. Oskar Merikannon vajaat kymmenen kappaletta saa rinnalleen reilusti toistakymmentä uutta, Tony Sikströmin säveltämää musiikkinumeroa.

Jotain olennaista tallautuu tämän ulkoisen komeuden jalkoihin. Henkilöhahmot jäävät tyylitellyiksi karikatyyreiksi. Myös tarvittavaa happea, hiljaisia hetkiä kaipaisi tauottoman temmellyksen lomaan.

Ajankuva uhrataan heti kättelyssä. Modernit sävelkulut ja tanssinumerot menevät valitun tyylilajin piikkiin, mutta tämän tukkijoen varrella myös 2000-luvun ilmaisut ja jääkiekkotuuletukset ovat sallittuja.

Tapahtumapaikkana on 1800- ja 1900-luvun vaihteen Suomen sijaan alkuperäisestä tapahtumapaikasta vaikutteita imevä, riemunkirjava Mikä-Mikä-Maa.

Komeita yksittäisiä elementtejä riittää matkan varrella, sitä ei käy kiistäminen. Katsokaa vaikka, kuinka Teemu Niemelän esittämä tukkilainen Turkka ja tämän rakastettu, Kaisa Leppäsen näyttelemä talontytär Katri asettuvat kuulaasti liplattelevan, metsän ympäröimän veden ääreen. Pysäytettynä hetki on vangitseva.

Tony Sikströmin musiikki on ilahduttavan rikasta niin melodisesti kuin rytmillisestikin. Soololaulut kajahtavat useammasta suusta upeasti, ja lauluharmoniat ja kuorotaustat ovat silkkaa mannaa. Säestävä yhtye soittaa vivahteikkaasti mutta kurinalaisesti.

Laulunumerot eivät ainoastaan väritä tarinaa vaan myös kuljettavat sitä eteenpäin. Dialoginomaisista lauluosuuksista tulee paikoitellen mieleen jopa Cherbourgin sateenvarjot -tyyppinen, läpi esityksen laulettu ilmaisu, vaikka Porin teatteri tarjoaakin rinnalle runsaasti myös puhuttua dialogia.

Yhdessä Oskar Merikannon sävelkielen kanssa uusi, 1900-luvun loppupuoliskolle viittaava musiikki muodostaa oudon amalgaamin. Jotain kiehtovaa on aikakausien kohtaamisessa, mutta sillisalaattiin sukeltamisen tunteelta ei voi välttyä.

Lauluissakin tulee lievä ähky vastaan. Vähemmän olisi ihan oikeasti enemmän.

Tukkijoella tarjoaisi mahdollisuuden selkeään analogiaan nykyhetken ongelmien kanssa – miten pitäisi suhtautua kaukaa saapuviin muukalaisiin? Hannu Müllerin näyttelemä jääräpäinen isäntä tuntee lähtökohtaista ennakkoluuloa tukkilaisia kohtaan, kunnes hänen tytärtään kosiskeleva Turkka osoittautuu kunnolliseksi mieheksi.

Reija Wäre ei ohjauksessaan tartu tähän tilaisuuteen vaan sivuuttaa sen kuin olankohautuksella. Sen sijaan näytelmä kuluttaa paljon aikaa sivujuoneen ja sivuhenkilöihin, etenkin klassisten hupihahmojen Tolarin (Ilkka Aro) ja Maijan (Hannele Lanu) suhteen rakenteluun.

Vesa Haltsonen velmuilee pääpahis Rättärinä, joka pyrkii Pietolan isäntää kiristämällä saamaan haltuunsa talon, tilan ja tyttären. Rättärinkin juonittelut selviävät ja kuittaantuvat lopulta kuin sormia napsauttaen, ilman sen kummempaa jännityksen tihenemistä.

Paljon hienoa nähtävää ja kuultavaa tarjoaa onnistuneesti remontoidun Porin teatterin neitsytnäytelmä Tukkijoella. Kokonaisuus on kuitenkin vähemmän kuin osiensa summa.


Kommentit (3)

  • Nimetön

    Rättäri-Haltsonen ottaa ohjat piittaamatta ohjaajasta. Tässä(kin) teatterissa on nyt yksi joka on ylitse muiden ja määrrä tahdin. Taatusti puvustustaan myöten!

  • Nimetön

    Kauniisti uudistettu, jopa moderni teos Porin Teatterin historiallisessa miljöössä.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös