Arvio: Katja Kaukosen Lumikadun kertojassa on nokkela rakenne, mutta se muistuttaa kiusallisen paljon Zusakin menestysteosta

ERIIKA AHOPELTO
Arvio: Katja Kaukosen Lumikadun kertojassa on nokkela rakenne, mutta se muistuttaa kiusallisen paljon Zusakin menestysteosta

Lumikadun kertoja on Katja Kaukosen kolmas romaani. Tampereella asuva kirjailija on aiemmin julkaissut romaanit Odelma (2011) ja Kohina (2014) sekä novellikokoelman Vihkivedet (2012).

Markku Soikkeli

Katja Kaukonen: Lumikadun kertoja. 357 sivua. WSOY, 2017

Enkelitarinoiden buumi nähtiin viimeksi vuoden 2010 tienoilla. Vieläkin niille löytyy käyttöä, jopa valtavirtakirjallisuudessa.

Tamperelaisen Katja Kaukosen uudessa romaanissa enkeli ei ole mikä tahansa siipiveikko. Enkeli on suojelijaksi määrätty tarkkailija keskellä Puolan kansan kohtalonvuosia 1937–1942. Hänestä tulee Lumikadun kertojan nimihahmo.

Romaanin varsinaisia päähenkilöitä ovat puolalaisen pikkukaupungin asukkaat. Enkelin tehtävä on suojella Lilka-nimistä naista, mutta hän kiintyy muihinkin Lumikadun asukkaisiin.

Enkeli tietää menneen ja tulevan

Pikkukaupunki on ollut suosittu historiallisen romaanin ympäristönä. Sen henkilöt voivat kommentoida maailman tapahtumia ikään kuin näyttämön sivulta, tietämättä, milloin mullistukset saavuttavat heidät.

Kaukosen romaanissa enkeli kommentoi sekä mennyttä että tulevaa. Hän ottaa sadunkertojan roolin leipomon ympärillä myhäilevän yhteisön keskellä, mutta pystyy seuraamaan etäisiäkin tapahtumia ja välillä ennustamaan niiden tuloksen. Hänelle annetaan nimeksi Bajek, ”jutustelija”.

Näkökulmahahmona Bajek muistuttaa saksalaisen filosofin Walter Benjaminin vertauskuvaa ”historian enkelistä”, jota ”edistyksen myrsky” työntää takaperin tulevaisuuteen.

Enkelien valiojoukot

Kaukosen romaanissa kuuluisa vertauskuva saa nokkelan kirjallisen tulkinnan. Jos historia on enkeli, sen tehtävä on säilyttää muistot menetetyn pienimmistä yksityiskohdista.

Enkeleillä kerrotaan olevaan valiojoukkoja, jotka pelastavat kokonaisia merkkihenkilöiden sukuja. Historian kannalta ketään ei voi suosia. Jopa natsi-ministeri Joseph Goebbelsin perhe saa oman enkelinsä.

Bajek tunnustaa kiusauksen rakastua suojatteihinsa. Tarina rakentuu odotuksille, kenet ja miten enkeli voi pelastaa Lumikadun asukkaista.

Kaupunki ja asukkaat eivät valitettavasti piirry niin kiinnostavaksi pienoiskuvaksi Puolasta kuin on tarkoitus. Historiallinen taustamateriaali on ripoteltu tasaisesti romaaniin, ilman, että se useinkaan tukisi kerrontaa.

1940-luku näyttää kansanperinteellä koristellulta lavasteelta, jota vasten esitetään enkelillä etäännytetty kauhutarina juutalaisvainoista. Ratkaisu muistuttaa kiusallisen paljon Markus Zusakin menestysromaania Kirjavaras (2005).

Idea historian enkelistä, jolla on inhimilliset heikkoutensa muistojen pelastajana, on sinänsä oiva keksintö romaanigenren soveltamiseen. Enkelin seuraavaa komennuspaikkaa sietää arvailla.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Lue myös