Komedia
Hirttämättömät. Ohjaus Andrei Alén. 91 min. K7. ★★
Jos tässä maassa on kombo, joka saisi kuolla lopullisesti, se on Spede Pasanen ja Vesa-Matti Loiri. Mutta mikä on kuollut ei koskaan kuole.
Ehkä sen takia Speden ja Loirin kengännauhabudjetilla tehdystä Hirttämättömät-lännenelokuvaparodiasta (1971) on tehty uusi versio. Jostain syystä tuolle 1970-luvun surkeudelle annetaan usein määre ”kulttielokuva”, vaikka se ei ole läheskään niin huono, että se olisi hyvä, toisin kuin jo monumentiksi kasvanut Ponterosa (2001).
Aivan kuten esikuvansa, myös uusi Hirttämättömät on kolmen sankarin keskinäinen matka tai päätön sekoilu hiekkamontussa. Ja kuten esikuvansa, ”Suomen elokuvasäätiön politbyro” ei ole tukenut elokuvaa. Itse asiassa kyse ei tekijöiden mielestä ole edes elokuvasta, vaan ilokuvasta. Päätä särkee.
Etsintäkuulutetut Yksinäinen Ratsastaja (Aku Hirviniemi) ja hänen apurinsa Tonto (Andrei Alén, myös elokuvan ohjaaja) vangitsevat Speedy Gonzales -nimiseksi rikolliseksi tahallaan tekeytyneen Violan (Ona Huczkowski) lunnaiden toivossa, mutta tosiasiassa Viola huijaa heitä, jotta saisi kaksikosta luvatut lunnaat itselleen. Nopeasti kolmikosta tulee kaveruksia. Sama peruskuvio siis kuin edeltäjässä.
Taustatarinassa ollaan jossain tulevaisuudessa, jossa nykyinen sivilisaatio ainakin Suomessa on mennyttä ja jäljellä on lähinnä Njetponimajstad (matkan alku) ja Stockmannstadsgrad (matkan suunniteltu loppu). Taustatarinalla ei ole väliä.
Aavikolla on jano, ja vastaan tulevat niin Jasper Pääkkönen, Kari Hietalahti kuin Hannele Lauri. Kaikki muut näyttelijät ovat kuitenkin statisteja Aku Hirviniemen rinnalla, jonka elokuva tämä on alusta loppuun, ja jopa lopputekstien jälkeen.
Hirviniemi näyttelee kolmikon aivottominta jäsentä, ja hän laittaa myös kehonsa likoon muun muassa uimalla märässä hiekassa. Hänelle on myös kirjoitettu parhaat vitsit, vaikka parhaista vitseistä puhuminen tässä yhteydessä on pyhäinhäväistys parhaille vitseille. Hirviniemi tekee myös pakolliset Loiri-imitaatiot, valitettavasti.
Hirviniemen Yksinäinen ratsastaja uskoo muun muassa olevansa kuuluisa laulaja Diego de la Madonna, ja kun laulu lähtee… no, parempi olla paljastamatta, sillä siinä kohtaa hymähdin. Kun kyseessä on käytännössä kasa sketsejä, jotka on kuvattu laittamalla kamera suunnilleen oikeaan kohtaan suurimman osan aikaa, olisi väärin kertoa niistä tarkemmin.
Elokuvataiteesta ollaan kaukana, mutta uusi Hirttämättömät muistuttaa silti ajoittain Monty Pythonia – ei parhaimmillaan vaan keskitasollaan, silloin kun Hirttämättömät on parhaimmillaan. Muutamassa kohdassa Hirttämättömät uskaltaa mennä yhtä idiosynkraattiseksi, mutta jäin kaipaamaan suurempaa vitsien ilotulitusta: absurdi läppä käytännössä jokaiseen repliikkiin, oli se sitten miten huono tahansa, sillä jos läppä olisi jokaisessa repliikissä, silkka hauskuuden tunne alkaisi viralisoitua. Ja sitten Troijan jänis!
Nerokasta hölmöyttä Hirttämättömät ei ole, mutta se on sentään aidosti ja sympaattisesti tyhmä. .
Yksinäinen ratsastaja (Aku Hirviniemi, oik.) ja hänen apurinsa Tonto (Andrei Alén) vangitsevat Speedy Gonzales -nimiseksi rikolliseksi tahallaan tekeytyneen Violan) Ona Huczkowski).