Minna Rytisalo: Jenny Hill. WSOY 2023. 294 s.
Kuusamolainen äidinkielenopettaja Minna Rytisalo (s. 1974) säväytti jo sota-aiheisella esikoisromaanillaan Lempi (2016). Seuraava romaani, Minna Canthista hienosti runoileva Rouva C., ilmestyi 2018.
Rytisalon feministinen uutuusromaani Jenny Hill kertoo 48-vuotiaasta Jenni Mäestä, joka päätyy kunnon irtiottoon harmaasta arjestaan. Avioero seurauksineen purskauttaa Jennistä ulos uuden ihmisen, jota kertoja rupeaa kutsumaan nimellä Jenny Hill.
”Minua kiinnostaa se, miten toisten tarinoilla näyttää olevan onnellinen loppu ja toisten ei, ja se, onko toisten elämä vain ajelehtimista ja toisten määrätietoista mutta helppoa etenemistä.” (s. 59)
Jenniin verraten Jenny näkee tarkemmin ympärilleen, esittää kysymyksiä, joita toinen ei esittänyt, ja uskaltaa aiempaa enemmän koetella rajojansa. Ja kun vierellä on vielä kaikkeen rohkeneva Johanna-sisko, avara maailma odottaa valloitustaan.
Jenny Hill on monitasoinen lukuromaani. Naisen vanheneminen ja oikeus olla olemassa juuri naisena tulevat esiin niin pysähdyttävästi, ettei lukija pääse niiden ohitse, vaikka haluaisi. Rytisalo lähestyy kypsällä ja syvällisellä tavalla naisellisen tietoisuuden laajentamista, naiseuden ehtoja nyky-Suomessa ja ylipäänsä ihmisyyttä vikoineen ja vahvuuksineen.
Kirjailija luonnostelee Jenny Hillin hahmon juutalaisen perinteen Lilith-myytin pohjalle. Tuo juutalaisen maailman ensimmäinen nainen, öinen velhotar, lähestyi Eedenissä Aatamia ennen Eevan luomista. Rytisalon romaanissa esiintyy ajattaria, feminiinisiä demoneita, joita kertoja kutsuu Tuhkimoksi, Lumikiksi ja muiksi satuolennoiksi.
Jenny Hillissä on paljon ironiaa. Romaani alkaa loppusanoilla, joista lukija voi päätellä Jennyn kehityksen tuloksen. Nimihenkilössä huojuu, täyttyy ja tyhjenee jokin, jolla ei ole nimeä. Jenny on tavis, joka kulkee kadulla kenenkään huomaamatta ja edustaa puolta ihmiskuntaa.
Kertoja toteaa, että olisi helppo määritellä Jenny ja kaltaisensa yksikantaan ”vallan tavanomaisiksi keski-ikäisiksi naisiksi”, jotka avioeronsa ja aikuisten lastensa ympäröiminä ovat mitä tyypillisimmässä tilanteessa. Mutta kertojalle se ei riitä alkuunkaan.
Jenny Hill päättää terapeuttinsa ohjeistamana kirjoittaa tunnoistaan kirjeitä, jotka hän osoittaa Ranskan ensimmäiselle naiselle Brigitte Macronille. Jenny on luullut tehneensä elämänsä tärkeimmät valinnat jo aikapäiviä sitten. Suurta on huomata, että keski-ikäisellä ihmisellä vielä jäljellä paljon risteyksiä, joissa on aito valinnan mahdollisuus.
Siinä taisi kajahtaa romaanin keskeisin opetus.